[blogi on luettavissa myös bloggerissa]

Amerikkalainen näkökulma on aina tärkeä seurattava. Ja kyllä sitä seurataankin. Ainoa lisätoiveeni on, että Suomessa voitaisiin – ja haluttaisiin - toisen jättiläisen, Kiinan, asioita seurata samalla intensiteetillä.

Olen halunnut jonkin aikaa itsekin työntää lusikkani tähän americano-soppaan.

Valtakunnan Virallinen Aviisi (eli Hesari) vei osittain sanat suustani kertoessaan Elon Muskin taistelusta woke-ajatusmaailmaa vastaan. Päätin nopeasti vaihtaa oman aiheeni ja kirjoittaa yleisemmin wokesta.

--

Onko woke pelkkä pelotesana? Onko se aito ideologia tai poliittinen liike vai pelkästään sattumanvarainen kokoelma yhteiskunnallisia asioita, joiden suhteen erityisesti vasemmistolaiset nuoret pyrkivät olemaan valveilla?

Woke tarkoittaa pyrkimystä muuttaa aktiivisesti sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyviä epäkohtia, mutta myös muita vääräsuuntaiseksi koettuja seikkoja. Siksi Yhdysvalloissa, sanan alkuperämaassa, niin rasismi kuin ympäristöasiat ovat woke.

Woke on aitoa huolta monista asioista, jotka vaikuttavat joko joidenkin sorretuiksi koettujen ryhmien tai meidän kaikkien elämään. On aina pohjimmiltaan hieno asia, että ihmisellä on sosiaalinen omatunto ja halu parantaa maailmaa. Tämä omatunto on varmasti monen woke-barrikadeille nousevan nuoren aikuisen primus motor.

Oikeastaan on yhdentekevää, onko woke-aktiivi kiinnostunut yhdestä vai useammasta tällaisesta epäkohdasta. Jostain syystä ne kuitenkin kietoutuvat usein yhteen. En tiedä miksi esimerkiksi Black Lives Matter ja Extinction Rebellion (tai Elokapina) saavat samat ihmiset protestoimaan samoilla menetelmillä. Oletan, että kyse on kokonaisvaltaisesta nykymalliseen yhteiskuntaan kohdistuvasta protestista ja halusta muuttaa maailmaa, koska muutos koetaan aina hyväksi asiaksi.

Kyse on siis mindsetista, eli ajattelutavasta. Woke-kansa kokee turhautuneena, että vain ”aktivismi” eli suora kansalaisvaikuttaminen on tie eteenpäin. Siksi rauhallisempaa yhteiskuntakehitystä kannattavien woke-ihmettely ei saavuta kohdettaan. Woke-nuori kokee, että kadulla istuminen on paras tie kohti toivottua lopputulosta, ei tylsä ja hidas vaikuttaminen vaaleissa, joissa yksittäisen ihmisen panos on aina vain hyttysen pissa meressä.

Jos kannattaa woke-aatteita, joutuu kyllä suremaan tätä mindsetia. Banderollien heiluttaminen ja marssiminen kaduilla iskulauseita huutaen tuottaa tulosta vain, jos mennään pidemmälle: aitoon vallankumoukseen aseineen, verenvuodatuksineen ja totaalisine mullistuksineen. Suomen kaltaisessa maassa tässä ei kukaan ole vielä onnistunut – eikä oikein edes yrittänyt kansalaissotaamme lukuun ottamatta.

--

Woke on intohimoisen kannatuksen lisäksi myös kovan kritiikin kohteena, eikä aina ole kyse vain poliittisesta sapelienkalistelusta vaan aidosta yhteiskunnan kehittämiseen kohdistuvasta näkemyserosta.

Monet kokevat woken tarkoittavan ekstremismiä. Vaaditaan liikaa, ollaan ehdottomia ja jyrkkiä, harrastetaan sitä mitä voisi kutsua itsekeskeiseksi, moraaliseksi absolutismiksi: vain minä ja minun aatteeni juuri tällaisena kuin sen tuon julki on oikea tie; vain minun reseptini muutokseen ja minun aikatauluni muutokselle ovat oikeita.

Monet viisaat ihmiset näkevät maailman moniulotteisempana. Monet vähemmän viisaat ovat yhtä ehdottomasti täysin eri mieltä.

Ehdottomuus aiheuttaa cancelointeja, joilla tuhotaan yksittäisten ihmisten ura ja jopa elämä. Nämä toteutetaan ilman järjestäytyneen yhteiskunnan tarjoamia ratkaisuja kuten demokratiaa ja oikeuslaitosta. Rangaistaan tutkimatta, eikä rikosoikeudellisia perusprinsiippejä, kuten rangaistuksen oikeasuhteisuutta, mietitä.

Ennen Yhdysvalloissa kieritettiin tervassa ja höyhenissä, nyt paljon tehokkaammin some-myllyssä.

Cancel-kulttuuri herättää paljon vastustusta ja vie pohjaa woke-kansan suosiolta. Kriitikkojen mielestä ei jonkin ryhmän mielipiteiden vastaisuus ole riittävä syy antaa tuolle ryhmälle oikeutta jakaa rangaistuksia. Tämä kritiikki on helppo perustella moniarvoisessa yhteiskunnassa.

Moraaliseen absolutismiin liittyy ”hyvesignalointi”, joka on sekin varsin itsekeskeistä. Juuri minä olen oikeassa, ja siksi minua ei saa kritisoida, ja juuri minä olen moraalisesti ylempi. Itsekeskeisyys on outo ilmiö liikehdinnässä, joka tähtää yhteisvastuuseen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Nöyryys ja toisinajattelijoiden ymmärtäminen kuulostaisi kriitikkojen mielestä paremmalta.

Samaan ajatusmaailman jyrkkyyteen liittyy identiteettipolitiikka, jossa ihminen lokeroidaan woke-ajatusmaailman mukaisiin karsinoihin (rotu, sukupuoli jne). Tosiasiassa ihmiset voidaan luokitella varsin monin kriteerein. Identiteettiajatusmalli johtaa myös yhteiskunnan polarisoitumiseen.

---

Oma näkemykseni on, että kritiikki on oikeasuuntaista. Woke on liikaa nuoruuden innokkuutta ja ehdottomuutta sekä suoraviivaista, yksisilmäistä, usein varsin pinnallisesti läksynsä lukeneiden fanaatikkojen ja heidän seuraajiensa koheltamista.

Ja paljon tuhoa saadaan aikaan – niin yhteiskunnalle kuin omalle poliittiselle liikkeelle.

Kun tutkailen omia ajatuksiani, huomaan, että olen monessa asiassa woke, mutta maltillisesti, varmistaen näkökantojani, pyrkien vaikuttamaan asioihin vaikeampia teitä, äänestäen ja keskustellen. Ja jos minut sitten joku luokittelee vanhaksi pieruksi tai konservatiiviksi, otan nimityksen iloisena vastaan. Juuri sellainen siis haluan olla!