Politiikan kierrokset ovat kasvaneet päätähuimaaviksi. Sanon siksi heti alkuun yhden seikan: en ole poliittiselta vakaumukseltani perussuomalainen. Sitä on juuri tällä hetkellä tärkeä toistella.

Tarkemmin sanottuna minulla ei ole mitään poliittista vakaumusta. Minulla on vakaumuksia ja arvoja, jotka toivottavasti menevät syvemmälle ihmisyyteen kuin poliittisten puolueiden ohjelmat. Kirjoitan silti niin puoluepolitiikasta kuin poliittisista ideologioista. Teen kaikkeni, että pysyisin puoluetoimistojen kirjoittamien arvoasetelmien ulkopuolella, ja oletan pystyväni paremmin kommentoimaan politiikkaa kuin jos olisin sitoutunut johonkin aatesuuntaan tai puolueohjelmaan.

Puolueissa on nimittäin se heikko puoli, että ne ovat aina valtakoneistoja. Luulottelustaan huolimatta ne eivät ole arvoyhteisöjä vaan koneistoja, jotka hankkivat itselleen äänestäjiä saadakseen valtaa. Suuri osa puolueiden arvokeskustelusta on sumutusta. Toki pohjalla on huolellisesti valittu ideologinen ajatuskin. Se vain saattaa muuttua sen mukaan, miten äänestäjät käyttäytyvät, ja se ei ole oikein.

Eihän aate voi muuttua vain siksi, että äänestäjä ei tykkää, eihän? Opportunistinen puolue sen sijaan voi näin tehdä.

Tämä on nähty juuri nyt Persuissa, jotka pyörittelevät maahanmuuttokritiikkiään milloin mihinkin suuntaan, tilanteen mukaan. Viimeaikaiset paljastukset Riikka Purrasta osoittavat, että jonain vuonna hän on yhtä mieltä, toisena vuonna taas toista. Mielipiteet voivat toki poliitikollakin elää, mutta vain kahdesta syystä: joko maailma ympärillä muuttuu siten, että poliitikonkin (lue: ihmisen) on muututtava mukana, mikäli hän käyttää järkeään; tai sitten poliitikkoihminen kehittyy tai joskus myös taantuu ihmisenä ajan myötä. Niinhän me kaikki teemme.

Tällaista syytä Riikka Purralla ei ole. Hän vain reagoi kohuun.

Taannoin kirjoitin Vihreistä, ja heidän tuuliviirimäisestä suunnan muutoksestaan huonon vaalituloksen jälkeen. Yksikään puolue ei ole immuuni tällaiselle.

Yhä äitelämmältä puoluepeli näyttäytyy, kun sitä katsoo kiihkottomasti, menemättä mukaan kulloiseenkin huutoon ja melskeeseen.

Eräiden poliitikkojen ja heitä laumana seuraavien muiden kansalaisten hyökyaalto suuntautuu nyt kahteen tavoitteeseen. Vasemmistolle vaalitappio ja nykyinen hallituspohja on tavattoman traumaattinen asia. Traumaa puretaan niin asiallisilla kommenteilla ja vaatimuksilla kuin silkalla tunteenomaisella möykkäämisellä ja lyhytnäköisellä ajattelulla. Valitettavasti enemmän jälkimmäisellä.

Kaksi tavoitetta on rinnakkaisia, toinen tärkeämpi kuin toinen. 1) Persut ulos hallituksesta, 2) ”kaikkien aikojen oikeistolaisin hallitus” on kaadettava.

Huutokuoron pitäisi kuitenkin ottaa huomioon muitakin asioita.

Kumpaankin tavoitteeseen pitäisi sisältyä selvä tie eteenpäin. Jos hallitus kaatuu, millainen on seuraava hallitus? Tätä näkyy mielensä kovasti pahoittaneiden joukoissa vähemmän pohdittavan. SDP ei hallitukseen mahtunut edes Kokoomuksen kanssa, ja Vasemmistoliitto sekä Vihreät vielä vähemmän. Vähemmistöhallitus? Ei toimi käytännössä. Pitääkö demareiden luopua äärivasemmistolaisesta talouspolitiikastaan mahtuakseen Kokoomuksen kanssa hallitukseen? Ehkä tulevan puheenjohtajan aikana.

Ehkä saataisiin tosiaan uusi hallitus aikaan ilman Persuja. Homma voisi toimia, jos Kokoomus jatkaisi pääministeripuolueena.

Olisi kuitenkin ennen kuulumatonta, jos pääministeriksi tulisikin demari – mikäli vaalien tulosta yhtään halutaan ajatella. Ehkä tämä malli vielä onnistuisi Kokoomuksen kanssa, mutta entä mitä ajateltaisiin Persujen piirissä, jotka yhtenä vaalivoittajana lempattaisiin ulos vasemmiston johtamasta hallituksesta?

Täytyy muistaa, että vasemmistolla on vain noin kolmasosa kansan kannatuksesta. Voin vain kuvitella, millainen tyytymättömyys Suomessa leviäisi, jos tämä skenaario toteutuisi. Ei olisi vaikea ennustaa Persuille ja ehkä myös Kokoomukselle äänivyöryä seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Näin kävisi aivan erityisesti, jos vaikeat uudet hallitusneuvottelut johtaisivat edellisen hallituksen toteuttaman kaltaiseen, maan taloutta heikentävään talouspolitiikkaan.

Haluaako vasemmisto todella ottaa tällaisen riskin tulla painetuksi maan rakoon seuraavan neljän vuoden aikana? Mahdollisesti, jos oikeistoviha jatkuu samantasoisena. Tunteet voittaisivat järjen, idealismi pragmaattisuuden.

Unohtavatko vasemmiston polemisoijat myös sen mahdollisuuden, että Persut ehkä etsivätkin marttyyriutta ja haluavat päästä eroon hallitusvastuusta saadakseen lisää kannatusta?

Näistä ei riittävästi puhuta. Tilanne on vasemmistolle jo nyt paha monestakin syystä. Persut, kuten Riikka Purra ja äskettäin eduskunnan puhemies Halla-aho keräävät maltillisella, lakiin perustuvalla, anteeksipyytävällä ja sovittelevalla mutta samalla jämäkällä esiintymisellä lisää pisteitä itselleen.

Ehdotan siksi kaikille, jotka oikeasti pelkäävät Persuja natseina ja rasisteina, että panisivat jäitä hattuun ja ymmärtäisivät, että vain maltilla pääsee eteenpäin, ei kuohahtelevalla hosumisella ja taivastelulla.

---

Voisin kirjoittaa taas kerran lisää ja paljon median roolista. Ehkä tyydyn kiinnittämään huomiota erään usein siteeraamani lehden uutisointiin.

Helsingin Sanomat on kunnostautunut natsijahdissa sen verran, että uskottavuus alkaa kärsiä. Viimeisin saavutus tällä laatulehdellä on kaivaa esille kaksi vankkaa vasemmistolaista, jotka tietenkin esitellään aina oikeustieteen professoreina ja siksi pelkkinä asiantuntijoina. He kritisoivat juridisin perustein Halla-ahon kieltäytymistä Eduskunnan kesäloman keskeyttämisestä. Näitä usein avuksi haalittuja professoreita, jotka tosiasiassa ovat aatteen edestä taistelevia herroja, ovat taas kerran Martin Scheinin ja Tuomas Ojanen. Heidän mielipiteensä ovat taatusti aina samalta laidalta, eivät tiedemiehen objektiivisia lausuntoja. Ja juridiikkaa voi käännellä moneen suuntaan…

Saadakseen lisää kyseenalaista syvyyttä Helsingin Sanomat löytää yhä uusia konnuuksia, ja ”taustoittamisen” nimissä keksii mitä ihmeellisempiä jutun aiheita, mm. tänään kertomuksen neljästä puolueensa jättäneestä henkilöstä. Ja kuin sattumalta kyse oli oikeistohallituksen puolueista.

Lisää löytyy. Suosittelen lukemaan jokaista Hesarin artikkelia tällä silmällä. Pyrkiikö lehti torpedoimaan oikeistohallituksen vai tyytyykö se raportoimaan kiinnostavista asioista – joista monet ovat kielteisiä erityisesti Persujen kannalta. Monista asioista voisi kuitenkin hyvin tuoda esille myös muunlaisia asianlaitoja. Esimerkkinä kävisi Riikka Purran kuuluisa ”musta säkki” -blogi. Lukaiskaapa se!

--

Suomesta ei hevin tule natsivaltiota. Siihen ei Persut 20 prosentin kannatuksellaan kykenisi vaikka haluaisi. Ja kukaan muu ei takuulla halua. Siksi tämä päivästä toiseen jatkuva jankuttava hyökkäys tuntuu oudolta eikä edes kunnolla tarkoitushakuiselta, kun kerran hyvää jatkoa ei ole tarjolla.

Maltti voisi tarkoittaa sitä, että odotetaan rauhassa ja katsotaan mitä hallitus tekee. Aletaan sitten vasta vastustaa tosissaan, jos nähdään, että talous on menossa kuralle ja ”natsit” ovat tosiaan maltillisten ja liberaalien Kokoomuksen, RKP:n ja Kristillisten suosiollisella avustuksella muuttamassa maamme autoritaariseksi, muukalaisvihaiseksi diktatuuriksi.

Sitten minäkin voisin jo lähteä barrikadeille. Mutta vasta sitten.