Usko ja tieto sekoittuvat vaikkei niiden pitäisi.

Joskus puhutaan tiedeuskovaisista. Tiedeuskovainen on vääristymä ihmisestä, joka ymmärtää tieteen toimivan faktan pohjalta ja pyrkivän objektiiviseen totuuteen. Tiedeuskovainen uskoo vakaasti, järkähtämättä, tieteen viimeisiin, eli tämän hetken saavutuksiin kuin johonkin pysyvään. Tosiasiassa tiede tuo esiin uusia asioita koko ajan, eikä suinkaan siten että vähitellen aina lähestytään totuutta vaan välillä kumouksellisesti kaiken aiemman tiedon romuttaen.

--

On hämmästyttävää, kuinka nopeasti suurimmankin kokoluokan tiedot ja käsitykset maailmastamme muuttuvat. Vielä äskettäin astronomit arvioivat, että universumissa on 2 biljoonaa galaksia. Nyt, kun päästiin tarkastelemaan avaruutta aurinkokuntamme reunalta – jossa on pimeämpää ja näköalat siksi erilaiset – arvio muuttui sadoiksi miljardeiksi. Valtava muutos tiedoissa ja siksi käsityksessämme maailmankaikkeudesta.

Niille, joille suuret luvut ovat hepreaa, voidaan antaa vastaava pienemmän mittakaavan esimerkki: jos ennen luulit, että Suomessa on viisi miljoonaa asukasta, niin nyt sitten tarkistuslaskennan jälkeen huomataankin, että meitä on vain yksi miljoona. Luottaisitko väestönlaskentaan sen jälkeen? Tai siis: uskoisitko?

Tässä artikkeli aiheesta, jos kiinnostaa: https://edition.cnn.com/2021/01/13/world/new-horizons-space-fewer-galaxies-scn-trnd/index.html

Tiedeuskovainen uskoi että galakseja on kaksi biljoonaa. Ei usko enää. Tieteentekijä taas pyrkii tarkentamaan ja tarvittaessa muuttamaan vaikka päälaelleen käsityksensä omasta alastaan, jos faktat näin todistavat. Tieteenharjoittaja on nöyrä omien tietojensa vajavaisuudelle eikä anna periksi turhanpäiväiselle uskomiselle vaan jatkaa työtään.

--

Satojen miljardien linnunratojen katoaminen tähtitieteestä on iso juttu. Vielä isompi oli se, kun jouduimme jo paljon aiemmin tarkistamaan käsityksemme koko universumin koostumuksesta. Ennen tiedossamme oli vain näkyvää ainetta. Sitten tuli tietoisuuteemme pimeä aine, ja sitten vielä laskennallinen ”pimeä energia”, josta ei oikein tiedetä mitä se on, mutta jotenkin sen voidaan väittää olevan olemassa…

Ja yhtäkkiä kaikki nämä galaksit (joita siis ehkä onkin vain murto-osa oletetusta) olivatkin enää 5% maailmankaikkeuden kokonaismassasta. Sellainen tieteellinen kuperkeikka. Suomalaisesimerkkiä kehitelläksemme: ne miljoona (eikä viisi miljoonaa) suomalaista eivät olekaan tärkein henkilöryhmämme. Lisäksi Suomessa asuu kaksikymmentä miljoonaa kiinalaista, me emme vain näe heitä!

Tässä eräs juttu pimeästä aineesta ja energiasta: Dark Matter and Dark Energy

Tiedeuskovainen oli tietävinään, että maailmankaikkeus on materiaa. Mutta ei tiedä enää. Mutta hän uskoo yhä tieteen kaikkivoipaisuuteen ja perustaa käsityksiään sen muuttuviin totuuksiin.

Tiedeuskovainen uskoo siis juuri tämän hetken tietoon. Muutama sata vuotta sitten tiedeuskovainen olisi uskonut, että maapallon on lätty.

--

WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas vertaa alla linkkaamassani artikkelissa fanaattisimpia ilmastonmuutoskeskustelijoita uskonnollisiin fanaatikkoihin. Aivan kuten kirkko, myös ilmastonmuutoksen torjunta tarvitsee asiallisia ja maltillisia viestijöitä, jotta sen imago säilyy myönteisenä, Taalas kirjoittaa.

Näin valitettavasti on. Myös ilmastonmuutos muuttuu monilla uskonasiaksi, eikä se pysy tieteellisen, jatkuvasti muuttuvan ja kiihkottoman analyysin kohteena.

Ilmastonmuutosuskovaisia, voisimme sanoa. Kuinka moni heistä on lukenut edes osittain mm. IPCC:n raportit?

Petteri Taalas-juttu täällä

--

Markkinauskovaiset puolestaan kuvittelevat, että yksityisyritysten ääriliberaali kohtelu takaa aina parhaan tuloksen, sillä heidän mielestään ”markkinat ovat aina oikeassa”. Tulee mieleen markkinoiden liberalisoinnista monta esimerkkiä jotka kumoavat tämän väitteen. Miltä kuulostaa vaikkapa Suomen surullisenkuuluisa taksiuudistus?

--

Presidentti Trump on monelle messias. Hän on tullut pelastamaan maansa milloin ”kommunisteilta”, milloin kiinalaisilta, milloin miltäkin.

Ja missä on messias, siellä on uskoa ilman tietoa. Vaikka usko onkin naamioitu taas kerran tiedoksi. Trumpismi ei ole sairaus, se on uskonto.

--

Kuinka moni lukijani uskoo johonkin ideologiaan? Entä Jumalaan? Luulen, että meillä kaikilla on halu uskoa, sillä kykymme omaksua tietoa on rajallinen, ja mystisluontoisissa asioissa, kuten aineen muuttumisessa hengeksi, ei pääse puusta pitkään, jos selittää kaiken vain atomien liikkeellä, selitys jää jotenkin... tyhjäksi. Miten esimerkiksi analysoida ihmisen mielen liikkeet tyhjentävästi biologisesti? On helpompi - ja jopa tarkempaa -  puhua sielusta, sillä aihe on kovin abstrakti.

Usko on välttämättömyys, kun tietoa ei voi saada, tai tieto on liian vaikeaa ymmärtää. Mutta suurimmassa osassa tilanteita tiede ja tieto ovat ehdottomasti paremmat ymmärtämisen välineet kuin usko. Edellä kirjoitin muutamasta esimerkistä. Hämmästyttävää on, että koulutus ja valistus eivät tunnu estävän ihmisten halua (henkisesti laiskasti?) vain uskoa ja luottaa johonkin auktoriteettiin, oli se sitten poliittinen johtaja, oman puolueen pääideologi tai tieteellinen konsensus.

Ei uskosta tiedon korvikkeena päästä eroon. Mutta ehkä jokainen voisi edes yrittää omien kykyjensä ja käytettävissä olevan ajan puitteissa tietää enemmän kuin uskoo sokeasti.