Historiasta riittää sananlaskuja ja yksinkertaistettuja toteamuksia. Tässä pari: Ei mitään uutta auringon alla. Historia toistaa itsestään.

Aion vielä monta kertaa toistaa itseäni ja muistuttaa näissä blogeissa historian tuntemuksen tärkeydestä.

+++

 

Kun ministeri Ohisalo kirjoitti hiljan twiitissään vuoden 1992 tapahtumista, hän meni pahasti harhaan. Hän ei tietenkään tuolloin, seitsemänvuotiaana, seurannut talouselämää vaan leikki nukeilla, oletan (tai pyssyillä ja autoilla).  Tältä omalta pohjaltaan, lähihistoriaa tuntematta, ministeri väitti, että Suomessa vuonna 1992 ”valittiin tiukka leikkausten linja” talousasioissa. Jokainen lähihistoriaa tunteva tiesi, ettei voitu valita mitään, oli vain pidettävä nenä pinnalla ettei hukuttu. Meteli Ohisalon ajatusta vastaan oli hänen lausuntonsa jälkeen kova.

Kokemuksesta, iästä ja menneen tuntemisesta on usein hyötyä maan asioita suunniteltaessa. Ministeri Ohisalolla on paljon avuja, mutta ehkä kannattaisi lyhyttä kokemusta paikata taloushistorian opiskelulla - hänhän on varsin oppinut ja opiskelemaan kykenevä nainen.

Ehkä hän voisi myös olla kirjoittamasta asioista ennen kuin tietää tietävänsä.

No, selityksenä Ohisalon twiitille saattaa myös olla, että nykyinen hallitus haluaa ”elvyttää” taloutta ja kertoa kuinka huonosti asiat olivat, kun ei elvytetty. Vaikea sanoa kumpi olisi pahempi juttu: että twiitti oli poliittista tarkoituksenmukaisuusvalehtelua vai historiallista tietämättömyyttä ja siitä johtuvaa näkemyksen puutetta.

Mutta nopeasti lingotut twiitit ovat muotia, asioiden tietäminen ja pohtiminen hitaasti ovat historiaa – tällä hetkellä.

+++

Äkkäsin muutama päivä sitten YLE:n nettiuutisissa pienen raportin Aalto-yliopiston muotiopiskeluista. Kandidaattiopiskelija Autuas Ukkonen (onpa mieleenpainuva nimi!) kertoi ”olevansa onnellinen siitä, että ei-binääriseen sukupuolijakoon perustuva muoti on nyt nousussa”. Niille jotka eivät ymmärrä hienoja sanankäänteitä hän vielä selitti tämän tarkoittavan, ”ettei mallistoja suunnitella miehille tai naisille”. En ollut aivan vakuuttunut, että selitys vastasi hänen ensimmäistä lausettaan, mutta menköön, olihan se sentään sinne päin.

Joskus lapsena löysin vanhempieni kirjahyllystä kirjan, joka kertoi muodin muutoksesta vuosisatojen kuluessa, aina muinaisiin egyptiläisiin saakka. Katsoin kuvia kiinnostuneena. Hametta vastaavat koltut, viitat, lannevaatteet, halatit ja vartalon ympäri kiedottavat liinat ovat olleet niin miesten kuin naisten perusvaatteita vuosituhansia. Ei eri mallistoja miehille ja naisille.  

Kirja ei enää ole hallussani. Selasin sen sijaan eilen illalla paksua kirjaa Euroopan kulttuurihistoriasta, ja löysin sen sivuilta valokuvan 2500 vuotta vanhasta kreikkalaisesta korkokuvasta. Miehellä on päällään huopahatun lisäksi vain lyhyt,  tuskin polviin ylettyvä, soljella rinnan päälle kiinnitetty viitta. Naisella on pitkä, nilkkoihin ylettyvä kitoni, eli eräänlainen tunika.

Sama tarina jatkuu läpi historian. Lin jutang kirjoitti kirjassaan Maallinen onni (The Importance of Living, vuodelta 1937), kuinka hän inhoaa länsimaista miesten muotia, joka vaati sonnustautumista kireisiin vaatteisiin ja solmioihin. Hän kaipasi perinteistä kiinalaista väljää pukeutumista, joka oli sama miehille ja naisille.

Ja välillä on ollut tietenkin kausia ja paikkoja, joissa hame oli nimenomaan miesten vaate eikä naisten. Ja sitten taas päinvastoin. Ei mitään uutta auringon alla. Paitsi ehkä Autuas Ukkoselle.

YLE:n jutun kirjoittaja sentään muisti, että muutama vuosikymmen sitten oli muotia unisex-pukeutuminen. Sama asia se oli kuin tämä Autuas Ukkosen mainostama ”ei-binäärinen” muoti.

+++

Ei-binäärinen tietenkin tarkoittaa jotain aivan muuta kuin samaa muotia miehille ja naisille. Sukupuolten moninaisuuttakin tarjoillaan nykyään uutena ajatuksena, jonka sitten jotkin poliittiset aatesuunnat omaksuvat itselleen kiihkomielisesti uuden, entistä uljaamman yhteiskunnan erääksi perustaksi.

Samaisessa vanhempieni kirjahyllyssä oli paljon tietokirjoja. Jostain sellaisesta löysin piirretyn kuvasarjan, jossa vasemmassa laidassa oli alaston nainen sukupuolituntomerkkeineen  ja oikeassa laidassa mies samaan tapaan esitettynä. Välissä oli kuusi tai kahdeksan välimuotoa. Ei-binäärisiä, interseksuaalisia siis. Tai kuten kirjassa sanottiin: hermafrodiitteja (sana taisi olla vähän epätarkka tuohon yhteyteen). Kirja oli painettu joskus 1970-luvulla.

Hermafrodiitti on tietenkin nykyään sanana kielletty, sehän on halventavaksi todettu. Valitettavasti siitä ei kokonaan päästä eroon ennen kuin kirjaroviot syttyvät ja historia niiden myötä muutetaan.

Olen, kuten kuka tahansa asioita tutkinut, tiennyt siis jo pitkään, ettei sukupuolia ole vain kaksi. Ehkä siksi en ole nyt niin kiihkoilevassa tilassa kuin monet asian vastikään löytäneet.

Mutta ei liene pelkkää historiaa, että näitä intersukupuolisia oli silloin ja on edelleen vain pieni vähemmistö ihmiskunnasta.  Heidän asemaansa ei ehkä siksi ole historian kuluessa nostettu tikun nokkaan kuten joissain piireissä nykyään.

+++

Jos tarpeeksi tutkii ihmiskunnan tapoja ja tapahtumia vuosituhansien aikana, tulee kuin itsestään suvaitsevaisemmaksi tajutessaan, kuinka ei mitään uutta auringon alla. Ihminen ei helposti suvaitse sellaista, mikä on tuntematonta ja siksi pelottavaa.