Aikaa vierähti edellisen blogini jälkeen. Maaliskuun 10 päivänä kirjoitin lakoista, jotka silloin olivat vielä tuore uutinen. Luulin kirjoittavani uudestaan pian, mutta Vuodatus blogialustana lakkasi toimimasta, ja kun se vihdoin taas toimi, tilastoja lukijoista ei näkynyt. Turhauduin ja tein muita asioita.
Mutta nyt palaan asiaan. Ehkä oli onni, etten joutunut kirjoittamaan lakoista. Olisin vain yrittänyt turhaan valistaa lukijoita lakkojen todellisista syistä ja seurauksista. Oli riittävän turhauttavaa seurata SAK:n valtapolitiikkaa, jolla kansamme heikkenevästä taloudellisesta tilanteesta täysin piittaamatta ajettiin omaa etua.
Oma etu tarkoitti sekä ammattiyhdistysten ja niiden mahtimiesten valtapoliittisia etuja että tietenkin myös – ainakin näennäisesti - yhdistysten jäsenten etuja.
Nyt lakot sitten loppuvat.
Mitään hyvää ei saatu aikaan. Saatiin pelkkä pannukakku.
Hallitus ei – tietenkään – luopunut tavoitteistaan, joten hallitus säilytti asemansa ja arvovaltansa maan johtajana.
Työntekijät eivät saaneet mitään etuja. Ja ammattiyhdistykset kokivat todella nolon arvovaltatappion. Miten mahtaa jäsenmäärille nyt käydä?
Ja Suomen kansan menetykset lasketaan sadoissa miljoonissa tai jopa miljardissa eurossa, miten kukin haluaa asiaa pyöritellä.
Ja näyttää siltä, että poliittisten lakkojen rajoittaminen lainsäädäntöteitse etenee.
Hallitus vastaan Ay-liike, lopputulos 6-0.
Ei ollut mikään ihme, että kansan suosio lakoille alkoi rapistua. En ole ainoa, joka ihmetteli: ellei lakkoilulla saada mitään hyvää aikaan kenellekään, miksi minun pitäisi kannattaa sellaista?
Toistamisen uhalla sanon saman kuin edellisessä blogissa, hieman eri sanoin. Ay-liike EI edusta demokratiaa vaan lobbaus- ja etujärjestöjä. Hallituspuolestaan on edustuksellisen, koko kansaa palvelevan demokratian terävä kärki.
Nyt on vasemmistossa vain nuoltava haavat ja uskottava, että kansa valitsi tällaisen eduskunnan, josta kehkeytyi tällainen hallitus. Ja Suomen elinkeinoelämä ja sitä myötä työtä tekevä kansa nuolee miljardihaavansa.
Melko kallis leikki näin laman yhä kolkutellessa ovella.
Ehkä kammottavinta koetussa turhan ja typerän lakkoilun pitkittyneessä episodissa oli, että tosiasiassa sillä käytiin vasemmiston vaalitaistelua monen vuoden päässä olevia eduskuntavaaleja silmällä pitäen.
Kuviteltiin saatavan kansa uskomaan, että nykyinen eduskunta ja hallitus ovat kehnoja ja niiden tilalle pitää saada parempi – eli vasemmistolainen – hallitus.
Pieleen meni. Eikä mikään ihme, kansa oli aivan hiljattain halunnut äänestää kaikesta vasemmiston vaalityöstä huolimatta juuri tällaisen eduskunnan.
--
