Lyhyt jatko toissapäiväiseen, pääministeriä koskevaan blogiini.

Jouduin puolivahingossa mukaan pääministeriä koskevaan somekeskusteluun. Siinä viittasin pääministerin rooliin, joka käytännössä poistaa häneltä mahdollisuuden toimia ja olla kuin kuka tahansa perus-Sanna. Sain päälleni silmittömän vihanpurkauksen eräältä sanasäilän heiluttelijalta.

En jatkanut keskustelua vaan vetäydyin. Mietin vain surullisena: tämän pääministeri on ainakin saanut aikaan riekkumisellaan. Kansan oletettu yhdistäjä jakaa toiminnallaan kansaa kahteen osaan, jotka ovat tukkanuottasillaan. Osaan kyllä itse hillitä itseni, eivätkä tunteeni ole niin hurjistuneita kuin monilla. Kaikki eivät itsehillintään pysty, ennen kaikkea pääministeriin hurmoksellisesti uskovat vasemmistotoverit sekä puritaanisimmat kauhistelijat ja moralisoijat.

Tätä tarkoitan, kun sanon että poliittisella eliitillä on moraalinen vastuu. Heidän pitäisi olla esikuvallisia ja tyynnyttäviä mahdollisimman suuren kansalaisjoukon silmissä. Kansanedustaja Anna Kontula (vas) puhui asiasta järkevästi kohun keskellä. Twitter-tilillään hän kirjoitti: "Jos sitä nyt sitten haluaa puolustaa, niin keksiköön jonkin muun argumentin kuin että kännäys on ok pääministerille, koska kaikki muutkin kännää" Hän viittaa maamme suureen alkoholiongelmaan.

Niinpä niin. Pääministeri, joka on esimerkillinen suomalainen silloin kun hän on humalassa. Mikä ajatus! Pääministeri, jonka kontroversiaali toiminta saa kansan tuohtumaan ja jakautumaan. 

No, monet suuret ihmiset ovat myös moniulotteisia, ehkä myös pääministerimme. Tai ehkei hän ole suuri, ehkä hän on vain ambivalentti, etsimässä itseään vastuullisen vallankäyttäjän ja teinitytön imagon välillä?