Onko tämä voodoota, vai löytyykö totuus tätä kautta?

Metelin vähän laskeuduttua uskaltaudun osallistumaan Marja Sannikan  woke-ohjelman laukaisseeseen woke-ideologiakeskusteluun.

Paljon ovat rupattelevat luokat ehtineet puhua pälpättää, joten jotain uutta olisi pystyttävä kirjoittamaan, ettei vaikuta pahaisen sopulilauman säntäilevältä jäseneltä. No, koetetaan. Kirjoituksen ydin on loppupuolella, jossa siteeraan itseäni mittaamattomasti viisaampaa henkiolöä.

Tein eräässä työpaikassa uudistuksen tehtävien organisointiin. Kollegani kritisoi minua sanoen: ”En kritisoi uudistuksessasi sitä, mitä teet, vaan miten sen teet”. Hänen ajatuksensa oli hyvä, joten otin opikseni seuraavaa kertaa varten.

Wokessa on samaa. Ei mitä vaan miten.

Olen yrittänyt syväluodata muutoksia ja epäkohtia, joita woke-ideologit haluavat pitää esillä. Esimerkiksi tämä intersektionaalisuus. Olen aiemmin jo kritisoinut sanaa, koska kukaan ei sitä ymmärrä, ja se luo turhan raja-aidan ”tavallisen kansan” ja ”eliitin” välille.

Kyseessähän on tosiasiassa hyvä ja jalo ajatus, josta on puhuttu iät ja ajat, ja jonka olemassaolo on tavallaan itsestäänselvyys: kärsimys kasaantuu. Tai monimutkaisemmin sanoen: ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttavat useat tekijät. Woke-ajattelijat ovat oikeassa, tähän pitää kiinnittää huomiota.

Homoille on naurettu, naisilta on estetty pääsy opiskelemaan ja useihin töihin, köyhyys periytyy, jos olet yhtä aikaa kouluttamaton ja seksuaalivähemmistön jäsen ja nainen, olet helpommin osa alempaa yhteiskuntaluokkaa. Selvä pyy. Ei tähän uudissanoja tarvita.

Tämän vääryyden suhteen (ja muidenkin, joita en käy tässä sen tarkemmin luettelemaan) woke-kansa on hereillä, tai valveutunut, kuten he varmaan mieluummin sanovat. Ja ne muut, jotka eivät ole valveutuneita samoista asioista, varmaankin ovat sitten unenhorteessa.

Tässä hyvää tarkoittava ajatus kääntyy itseään vastaan. Wokeen kohdistuva kritiikki on täysin oikea: mitä he ovat määrittelemään, mistä (ja miten) meidän kaikkien pitää olla huolissamme? Lukuisien aivan valveilla olevien, koulutettujen, älykkäiden ihmisten mielestä yhteiskunnan suurimmat ongelmat ovat jossain muualla, tai ratkaisut ovat toisen näköisiä. Ja nämä muut ihmiset ärtyvät woke-porukan komentelusta.

Kaikilla väitteillä on kääntöpuolensa. Yllä esitetty kritiikki on varmaan perusteltua. Mutta toisaalta, näytä minulle jokin ideologia, joka ei pyrkisi esittämään itseään oikeana ratkaisuna! Ei woke ole sen kummoisempi.

Mutta käännetään taas uuteen asentoon: eivät kaikki poliittiset liikkeet ole niin määrätietoisen jyrääviä vaatimuksessaan kuunnella vain ja ainoastaan heitä. Woke on kiihkomieltä, äärimmäisyyttä. Ja siitä kaikki eivät suinkaan pidä. Olemmehan kaikki ajattelevia ihmisiä, emme pikkuvauvoja, joita pitäisi kouluttaa.

 Toiset eivät siedä wokea, toiset nauravat. Miten voisi olla nauramatta Skotlannin tapahtumille. Vaaleanpunaiset balettitossut julistetaan pannaan, sillä ne sopivat vain valkoiselle ihmiselle. Esimerkkejä on paljon ja niitä tulee viikoittain lisää. Jotkin ovat traagisia, jotkut kuin huvinäytelmästä. Itse olen kirjoittanut blogissani brittikoreografista, joka ajettiin itsemurhaan.

Nauru on woke-liikkeelle vaarallisempi kuin vastustaminen tohkeissaan. Hyvä asia uhkaa peittyä ivanauruun..

Mutta sitten tärkein. Erästä asiaa on tuotu liian vähän esille.

Haluan tukeutua itseäni viisaamman sanoihin. Tästä linkistä löytyy Youtube-video, 1900 -luvun erään tärkeimmän filosofin, Bertrand Russelin  haastattelu vuodelta 1952. Kopioin tähän hänen sanansa suunnilleen videon kohdasta 26:46 lähtien.

“One of the troubles of the world has been the habit of dogmatically believing something or other. And I think all these matters are full of doubt, and the rational man will not be too sure he is right. I think we ought always to entertain our opinions with some measure of doubt. […] If a philosophy is to bring happiness, it should be inspired by kindly feeling. Now Marx is not inspired by a kindly feeling. Marx pretended that he wanted the happiness of the proletariat but what he really wanted was the unhappiness of the bourgeois. And because of that negative element, that hate element, his philosophy produced disaster.”

Marx ja marxistit tavoittelivat valtaa ja vallankumousta, ja dogmaattisuus ja viha tekivät heidän ajatusmallinsa sietämättömäksi – ja tappavaksi!

Myös marksilaisten nykyajan perillisillä – kuten woke-kansalla -  on sama ongelma: näennäisen hyväntavoittelun keskellä onkin halu ajaa ilman sisäistä epäilyä omaa doktriinia eteenpäin, kumota jokin vanha valta ja vihata joitakin ihmisryhmiä.

Woke-idealistit kuvittelevat olevansa aina ja ainoina oikeassa epäkohtien luettelossaan, ja tuntevat vihaa valkoisia miehiä näiden oletetun – ja usein myös todellisen - etuoikeusaseman vuoksi.  

Woke tarkoittaa tuon vallan poistamista ja oman dogmaattisen oikeassa olon nostamista jonkin toisen oikeassa olon tilalle.

Historiaa tunteva tietää, että jokainen valtatyhjiö täyttyy. Ei tule koskaan idealistien valheellisesti markkinoimaa ihannemaailmaa, jossa kaikki vain sulassa sovussa olisivat toisilleen mukavia. Ei, tulee uusi valta, uusi eliitti. Esimerkiksi woke-eliitti?

Ja kuka tietää, onko se parempi vai pahempi kuin nykyisen kaltainen valtarakenne? Lukija miettiköön itse eri vallankumousten ja -vaihdosten seurauksia. Paraniko maailma aina? Vihalla ja dogmaattisuudella?