Siteeraan tähän pitkän pätkän tekstiä useasta eri lähteestä. Lehdistä, haastatteluista, julkilausumista, nettisivuilta. Lue huolellisesti läpi. Minulla on tietty syy siteerata nämä kaikki yhteen pötköön.

Luonnonkadolla, ilmastokriisillä ja HLBTIQA+ -ihmisten sorrolla on kaikilla samat juuret binäärisessä ajattelussa ja kapitalismin ja kolonialismin yhä jatkuvassa historiassa. … pyrki luomaan paikalle tilaa, joka perustuu sortavien arvojen sijaan tasa-arvolle, yhdenvertaisuudelle ja rakkaudelle kaikkea elämää kohtaan. Ekososiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen edellyttää tällaisten epäoikeudenmukaisten yhteiskunnallisten rakenteiden purkamista ja uudenlaisen, kaikille yhdenvertaisemman maailman todeksi tekemistä.  … LHBTQAI+ -ihmiset, mustat ja ruskeat transnaiset etulinjassa, ottivat historian kulun omiin käsiinsä ja nousivat yhteiskunnan vainoa ja väkivaltaa vastaan. Siitä lähtien maailma on muuttunut peruuttamattomasti. … uhka ei ole ainoastaan yhteiskunnallinen, vaan planetaarinen. Se uhkaa kaiken elävän, myös queer-ihmisten olemassaoloa. … Sitten taas länsimainen moderni cis-hetero miesihminen on usein nostettu luonnon yläpuolelle jumalallisena olentona…

Kaikki sitaatit julkaistiin samassa yhteydessä: kokoluokkaansa enemmän kohua herättäneen Queerkapinan harvalukuisten edustajien noustessa Mannerheimin patsaan päälle.

Litania, latinan kielen sana, joka on  merkinnyt kristillisessä ja juutalaisessa uskonharjoittamisessa papin johtamaa usean rukouksen koostetta. Nykyään sitä käytetään myös tarkoittamaan pitkää yksinpuhelua, ja sanalla on negatiivinen merkitys. Litania on tavallisessa kielenkäytössä mumbo-jumbo, merkityksetöntä, latteaa ennalta tiedettyjen asioiden toistoa, monotonista muminaa, valmista pakettia suullisesti esitettyä, epäinnovatiivista höpötystä.

Sitaattini ovat litaniaa. Samalla ne ovat retoriikkaa, pelkkä taituruutta tavoittelevaa ilmaisutaitoa. Ne eivät ole kunnon argumentaatiota, niissä ei ole tietoakaan ajatusten loogisesta kehittämisestä, innovatiivisuudesta tai luovuudesta puhumattakaan.

Jäljelle jää pelkkä painostava, määräilevä retoriikka. Retoriikkahan on yhä populistisemmaksi kehittyvässä nykypolitiikassa tärkein ja välillä ainoa vaikutuskeino. Tyhjien tynnyrien kuminaa, uskontunnustusta, vaikuttamista sanankäänteillä.

Monet tämän litanian yksityiskohdat  ovat sitä paitsi – ehkä voisi sanoa tietenkin - todistamattomia väitteitä (jos niitä sellaisiksi edes viitsii kutsua), jotka olisi kiinnostavaa purkaa loogisiksi ketjuiksi ja katsoa, mitä niiden kokoaminen uudestaan tuottaisi. Löytyykö edes loogisia korrelaatioita? Löytyykö tärkeintä, kausaliteettirakenteita? Löytyykö tosiasioita? Löytyykö ajatuksia? Löytyykö historiallista tarkkuutta? Mitä tapahtuisi, jos katsoisimme ajatusten ja käsitteiden koko ketjun litaniavuodatuksen takana?

En rupea siihen urakkaan tällä kertaa. Suren vain sitä, että tiedän monen nuoren ihmisen toistavan näitä lauseita ikään kuin totuuksina, itsestäänselvyyksinä. Ehkä litanian takana on jotain todellista. Tällaisena se ei tule valveutuneelle, kriittiselle lukijalle esille. Näyttää olevan vain halu propagoida omaa, jäsentymätöntä aatemaailmaa.