Ei ole sattumaa, että olen kirjoittanut juuri viime aikoina propagandasta (osa 1, osa 2, osa 3) ja vielä erityisesti propagandasta eräässä tärkeimmässä päivälehdessämme. Tiedossani oli, että lähiaikoina oli ilmestymässä Helsingin Sanomien uuden päätoimittajan Erja Yläjärven tämänpäiväinen pääkirjoitus Hesarissa.

Mainitun lehden kehitys kytkeytyy propagandan määrään yhteiskunnassamme.

Luettuaan kirjoituksen kukin voi itse yrittää arvata, mihin suuntaan lehti lähtee. Kuulin jo aikaisemmin Yläjärven tavoitteista. Olin tuolloin iloissani ja aloin odottaa paljon lehden tulevalta linjalta.

Yläjärvi puuttuu pääkirjoituksessa sosiaalisen median polarisointia ja pöyristelyä tukeviin algoritmeihin. On totta, että tuollaista ”algoritmien propagandaa” on paljon. On hyvä, jos Yläjärven päätoimittama lehti etsii keinoja välttää kansamme massapsykoottista vajoamista turhaan synkistelyyn. Hän voisi kuitenkin mainita, että samassa psykoosissa - tietoisesti tai tiedostamatta - ovat varsin monet hänen lehtensä toimittajat.

Ja, kuten aiemmissa blogeissani kirjoitin, juuri journalistien rooli on tärkeä kansalaisten tiedon saannissa. Media ei saa vajota synkistävään kauhisteluun ja epäkohtien reposteluun, erityisesti liioitellen.

Äskettäinen rasismikeskustelu on ollut tällaista ylimitoitettua. Suomessa on rasismia, ja sitä on ollut aina. Mutta ei sitä tällä hetkellä ole enempää kuin ennenkään, toisin kuin muun muassa Helsingin Sanomat on antanut ymmärtää. Voimme elää aivan yhtä rauhassa kuin ennenkin tämän melko pienen ongelman suhteen.

Sitten hänen tärkeä linjanvetonsa: Helsingin Sanomien on oltava ”uutismedia, jossa […] ajatukset näkyvät niin monin tavoin kuin mahdollista. Suoraan ja väitellen – mutta ilman ajassa vellovaa tarpeetonta kettuilua.”

Hieman epäselvästi hän jatkaa tärkeästä asiasta: ”Emme todellakaan tarjoa totalitarismista haaveilevalle läheistä lukukokemusta. Tämän kehyksen puitteissa ajattelun täytyy kuitenkin olla niin moniarvoista kuin mahdollista.”

On hyvä, että hän edes jotenkin ottaa esille ajatuksen lehden linjasta sellaisena, että se ei edistä vain yhden suunnan ajatusmaailmaa. Sananvalinnat tuossa sitaatissa eivät kuitenkaan paljasta, johtaako tämä ajatus siihen, että Helsingin Sanomat on jatkossa vähemmän kuin ennen ”oikeassa olevien” propagandakanava.

Lehden muutokset näemme tämän syksyn aikana, ja eräänä testinä tulee olemaan raportointi presidentinvaalien alkunäytösten edistymisestä.

Itse aion olla valppaana seuratessani lehden kehittymistä.

--

Nyt kuitenkin tarpeeksi propaganda-aiheesta. Seuraavaksi lähden liikkeelle paljon yksityisemmästä, intiimimmästä aiheesta.