[sama blogi nähtävissä bloggerissa]

Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Tuo yleinen hokema ei suinkaan aina pidä paikkaansa. Jos tieto johtaa laajempiin näkemyksiin, se voi auttaa myös hahmottamaan maailman paremmin sellaisena kuin se todellisuudessa on.

Eikä todellisuus ole aina niin surkea kuin sen usein koemme. Tämän huomaaminen tuo myös lohtua, ei vain tuskaa.

Todellisuuden havaitseminen vaatii kuitenkin muuta kuin päivän useimmiten negatiivisten uutisten seurantaa mediassa, joka jahtaa skuuppeja ja sensaatioita ja ”analyyseissään” raapaisee pintaa omien tendenssiensä johdattelemana ja sokeuttamana. Todellisuus ei löydy myöskään kahlaamalla somen iljettävässä ja masentavassa liejussa tai kuuntelemalla poliittista propagandaa puolueilta ja järjestöiltä, joiden raison d’être on vakuuttaa meille, että asiat ovat nyt huonosti mutta paranevat, kunhan vain uskomme heidän tarkoitushakuista elämöintiään.

Sotaisammaksi muuttuneessa maailmassa pohdin taannoin toista maailmansotaa. 75 miljoonaa kuollutta ihmistä, kammottavaa. Mutta kuinka moni jäi eloon? Vastaus: 2,3 miljardia. Vain noin 3 % ihmiskunnasta kuoli tuossa toistaiseksi tappavimmassa sodassa. Lohdullista? Ehkä ei, mutta mittasuhde varmaan selittää, miksi ihmiskunta pystyi nopeasti jatkamaan elämäänsä ja luomaan uuden uljaan maailman.

Vuonna 1929 alkanut suuri lama on vielä tänä päivänäkin pahin maapallolla koettu laskukausi. Yhdysvalloissa työttömyys kipusi yhteen kolmasosaan. Eli siis 2/3 oli yhä töissä. Enemmistö!

Kannattaa katsoa tilastoja, sillä kaikessa matemaattisessa kylmyydessään ne kertovat enemmän todellisuudesta kuin liioitellut (joskin ymmärrettävät) subjektiiviset tunnereaktiot.

Ruotsalaisen lääkäri Hans Roslingin kirja Faktojen maailma julkaistiin vuonna 2018 hänen kuolemansa jälkeen. Kirjan johtavana ajatuksena oli, kuinka maailma kehittyy monella tavalla hyvään suuntaan.

Hänen kirjaansa suomittiin liian optimistisena. Asialla olivat usual suspects, eli vasemmistolaiset, joiden kannatusta maailman huonoksi psykologisoitu tila ruokkii, sekä ympäristöajattelijoiden sokeutunut alalahko, jonka on mahdoton ajatella, että maailma voisi edes joiltain osin kehittyä paremmaksi.

Rosling vastasi väittämällä olevansa enemmän mahdollisuuksien esiin tuoja kuin optimisti. Mutta onko optimismikaan pahasta?

Kuinka asia nähdäänkin, ja vaikka Rosling ei olisi kirjaansa julkaissut, on aivan mahdollista nähdä paljon positiivisia asioita tapahtuvan.  Meidän tavallisten kansalaisten on vaikea kuitenkin huomata sitä, suurelta osin syystä jonka Rosling mainitsi. Rosling puhui mediaa vastaan: joukkoviestimet haluavat valita ja valitsevat negatiivisia uutisia.

Rosling viittaa kirjassaan tutkimukseen, jossa 10 000 ihmiseltä kysyttiin näkemyksiä maailman tilan kehityksestä. Kirjailija kommentoi tutkimusta kertomalla ensin, että simpanssi kykenee tietämään vaikeankin kysymyksen vastauksen oikein kerran kolmesta (valitessaan sattumanvaraisesti näin usein oikean vastauksen). Sitten hän jatkoi, että mainitussa tutkimuksessa 80% tutkituista tiesi maailmasta vähemmän kuin simpanssit.

Siksi kirjoitan itsekin tätä totuutta etsivää blogiani. Haluan ylittää itseni ja lukijoideni simpanssitason!

Tiedon puutteen kanssa yhtä pahalla – ja samalla kyynisemmällä – tasolla on tietenkin tämän blogin yksi vakioaihe eli propaganda. Saadakseen itselleen tai edustamalleen ryhmälle jotain hyvää lisää (ääniä, rahaa, uskonsotureita) vääristetään todellisuutta ja tosiasioita.

Jokainen yritys löytää todellisuus ja totuus on siksi hyvä. Kiitos siitä myös Hans Roslingille. En ole ainoa, joka arvosti hänen kirjaansa. Myös Bill Gates lisäsi kirjan viiden kirjan suosituslistalleen ja lupasi ostaa pyydettäessä kirjan kelle tahansa college-opiskelijalle.

Myös Steven Pinker, Harvardin yliopiston psykologian professori ja kognitiotieteilijä, julkaisi vuonna 2018 kirjan. Sen nimi oli Enlightment Now. Hän tutki ihmisten elämää globaalisti viidellätoista mittarilla, jotka osoittivat ihmiselämän hyvää kehitystä.

Hänkään ei sulkenut pois mahdollisuutta myös huonompiin kehityssuuntiin, mutta monet hänen valitsemistaan viidestätoista mittarista olivat tärkeitä. Erityisesti huomattavaa oli, että elämän pituus ja terveys oli kehittynyt suotuisasti.

Tämäkin kirja joutui tavanomaisten tahojen hampaisiin, eikä pelkästään optimisminsa vuoksi. Pinker esitti kirjassaan eräänlaisen pyhänhäväistyksen niin vasemman kuin oikean laidan ääriaineksia vastaan: hän puolusti maailman edistyksen takaajina valistuksen ajalta peräisin olevia arvoja: järkeä, tiedettä ja humanismia. Hänen mukaansa näitä arvoja – ja siis myös maailman suotuisaa kehitystä – uhkaavat uskonnollinen fundamentalismi, poliittinen korrektius ja postmodernismi.

Ei ihme, että hän löysi kriitikkonsa.

Kuten tiedämme, Pinkerin tarjoamat uhat vaarantavat kehitystä  tälläkin hetkellä. Niihin voi toki lisätä makunsa mukaan muitakin vaikkapa lukiessaan päivän uutisia: nationalismi (katso Venäjää), varallisuuden keskittyminen (katso Amerikan big tech -yritysten valtaa) ja siihen liittyvä sokea vallanhimo, ja ehkä seurannaisvaikutuksena kaikesta tästä geopoliittisen aseman järkkyminen.

 

Blogistinne jatkaa omalla tiellään, etsien hölynpölyn ja hälinän keskeltä mahdollisimman paljon faktaa. Kuten sen, että juuri tänään on +10 astetta. Ei siis ole talvi eikä kesä. Olkoon kevät!