Tämä blogi julkaistaan myös täällä Bloggerissa. Blogi saattavat tulevaisuudessa siirtyä kokonaan sinne.

Presidentinvaalit lähestyvät, ja medianlukutaitoa tarvitaan entistä enemmän. Tiedonvälitysviisari painuu alemmaksi ja propagandaviisari ylemmäksi.

Lukaisin parin päivän takaisista MTV-Uutisista Helena Petäistön kolumnin (14.1.). Hänen paljon kuplivaa Ranska-tietoutta tarjoilevat kirjoituksensa ja kirjansa ovat olleet aina ilahduttavia, ja hänen ulkosuomalainen näkemyksensä poliittisista asioista on virkistävää.

Nyt hän kuitenkin innostui teilaamaan useita Suomen presidenttiehdokkaita. Hän kirjoitti henkilökohtaisesti tuntemistaan ehdokkaista: Olli Rehnistä, Alexander Stubbista ja Jutta Urpilaisesta. Petäistön mukaan Rehn ”kasvoi tehtävän [EU-komissaarin] mukana uuteen dimensioon ja hänen paineensietokykynsä sai arvostusta”. Urpilainen taas hurmasi Ranskan presidentti Hollanden niin, että pienen Suomen vähäpätöinen ministeri kutsuttiin Elysée-palatsiin tapaamaan presidentin. ”Täysin protokollan vastaista”, Petäistö hehkuttaa ja kertoo laveasti tapauksen erinomaisuudesta. Hollande – jota Petäistö kutsuu Isä Aurinkoiseksi – tulee jopa ulos palatsista ”ilmiselvästi vieraansa lumoissa” pihalle saakka ”kättelemään minuakin, suomalaista toimittajaa, mikä oli aivan kaiken etiketin vastaista”.

Ilmeisesti Petäistö oli sokaistunut sekä Isä Aurinkoisen valonsäteistä että hänen käsiensä kosketuksesta.

Hän oli myös sokaistunut Rehnin ja Urpilaisen erinomaisuudesta. Tai pikemminkin: hän propagoi näiden presidenttiehdokkaiden puolesta.

Stubb sen sijaan sai kuulla kunniansa, hän kun ”onnistui suututtamaan Ranskan presidentin”. Siitä olikin hyvä toimittajan ponnistaa heittämään mahdollisimman paljon lokaa Stubbin päälle eri syistä.

Presidenttipeliä, ei kuplivaa ja viisaan hienostunutta tekstiä, kuten yleensä saamme tältä toimittajalta lukea.

---

Helsingin Sanomat on päätoimittajavaihdoksesta huolimatta yhä suurelta osin (lue: enemmistö toimittajia on) vihreiden äänenkannattaja.

Lehti jatkaa tinkimättömällä linjallaan. Myös hallituksenvastaista peliä ehtii pelata pressanvaalien jännityksen keskellä. On varsin innovatiivista – ja tyypillistä Hesarin salavaikuttamiselle – antaa palstatilaa täysin käsittämättömästi jollekin näyttelijälle, jonka yhteiskunnallisten tietojen puutetta lehti tuo nolosti kaiken maailman nähtäväksi.

Amanda Palo saattaa olla hieno näyttelijä, mutta hänen keskeneräiset ajatuksensa varastamisen sallimisesta ja varastamishäpeästä ynnä muusta epämääräisestä eivät tyydytä vaativaa lukijaa. Miksi häntä siis haastateltiin valtakunnan ykköslehteen (HS, 15.1)?

Luin uteliaana jutun ymmärtääkseni syyn Palon nostamiseen tärkeäksi aiheeksi.

Ja tulihan se sieltä, propagandistisiin tarpeisiin sopivat rivit. Ensin ”hän ei säästele sanojaan arvostellessaan nykyistä hallitusta”. Sitten, upean sotkuisesti ajatellen: ”…lisääntyvä varastelu on seurausta oikeistolaisesta politiikasta…” Ja lopulta mainitaan vielä erikseen tuo pahispuolue Kokoomus.

Näin sitten jää kytemään lukijan mieleen, ehkä vain alitajuntaan, tällainen ajatus: Pahat oikeistolaiset häpäisevät köyhiä, ja ratkaisu tähän on näpistely kaupoissa.

Eikä HS mitenkään analysoi aihetta, tai tuo esille vastakkaisia ajatuksia tai paljasta Palo-paran ajatusrakennelman heikkouksia. Ei – tämähän oli haastattelu.

Mutta miksi? No, pienikin myyräntyö pahaa oikeistoa vastaan on aina askel eteenpäin! Ja meiltä poloisilta lukijoilta jää lukematta jotain merkityksellistä tällaisen palstatilan ala-arvoisen täytteen vuoksi.

---

Olen pitkään harkinnut kirjoittavani jotakin kuuluisan, nyt jo 95-vuotiaan, ukrainalais-juutalaista alkuperää olevan amerikkalaisen intellektuellin Noam Chomskyn ajatusten pohjalta. Häntä pidetään vasemmistoon kallellaan olevana, mutta suuri osa hänen ajatuksistaan on varsin yleisinhimillisiä, puolue- ja aaterajoja rikkovaa.

Chomsky kirjoittaa: ”Älykäs tapa pitää ihmiset passiivisina ja tottelevaisina on rajoittaa tiukasti hyväksyttävien mielipiteiden kirjoa, mutta sallia hyvin vilkas keskustelu tämän kirjon sisällä - jopa rohkaista kriittisempiä ja toisinajattelevia näkemyksiä. Tämä antaa ihmisille tunteen, että meneillään on vapaata ajattelua, vaikka koko ajan järjestelmän oletuksia vahvistetaan keskustelun kirjolle asetetuilla rajoituksilla." (käännös DeepL)

Suomessakin media pyrkii liian usein Chomskyn tarkoittamaan tavoitteeseen, tietäen hyvin, että lehden julkaisemat asiat päätyvät keskusteluun. Nyt me saamme väitellä Amanda Palon ajatuksista puolesta/vastaan.

Samaan aikaan ei Helsingin Sanomat eikä Yle vastoin normaalikäytäntöä ole vähään aikaan julkaissut vaaligallupeja, jotka olisivat pohjana paljon tärkeämmälle keskustelulle. Miksi?

Twitter-X kohisee vastauksia. Yksi niistä on tärkeä, jos se pitää paikkaansa. Gallup on tehty, mutta sen ennuste ohjaisi kansaa äänestämään väärään suuntaan. Erityisesti on mainittu Halla-Ahon oletettu kannatuksen liiallinen lisääntyminen.

Spekulointia tietenkin, ja syyt voivat olla toisaalla. Mutta tuntien niin HS:n kuin Ylen toimittajien toiminnan ja tavoitteet en ihmettelisi, vaikka meidät ohjattaisiin Amanda Palon hellään huomaan juuri tällaisista syistä. Mitä merkitystä on Palon ajatusten rinnalla tiedolla siitä, miten kansa reagoi presidentinvaaleihin?