Pyydän nöyrimmin anteeksi uskollisilta lukijoiltani: olen ollut kolme viikkoa teillä tietymättömillä. Blogistillakin voi olla lomaa ja sairaslomaa, jotka katkaisevat hetkeksi ajatuksien Tonavan. Niin kävi tämän pimeän tammikuun aikana.

Nyt aloittelen kuitenkin varovasti tätä vuotta. Ympärillä tapahtuu koko ajan ihmeellisiä, kiinnostavia, outoja, vaikuttavia asioita, jotka saavat ajatukseni kehräämään eteenpäin kuten aina ennenkin. 

Kevyenä aloituslaukauksena kommentti eilisistä aluevaaleista.

Perussuomalaiset ja Vihreät hävisivät vaalit. Vasemmistoliitto ja Kokoomus olivat solideja. Torjuntavoitto oli SDP:llä ja suurvoitto Keskustalla.

Häviäjien, Persujen ja Vihreiden, tappion syyt olivat kovin erinäköiset. Perussuomalaisilla yksinkertaisesti ei ainainen ja aina sama yksitoikkoinen maahanmuuttovastainen litania oikein puraissut vaaleissa, joissa olisi pitänyt keskittyä sote-asioihin.

Vihreiden tappio oli mielenkiintoisempi ja monivivahteisempi. Keskityn tässä kommentissani siihen. Niin on tehnyt moni ydinvihreäkin. 

Vihreiden ongelma suureni siitä, että Helsinki ei ollut vaaleissa mukana. Vain pääkaupunki pystyy puskemaan Vihreitä voittoihin, se nähtiin nyt todella rujosti.

Lehtitietojen mukaan Ville Niinistö oli sanonut: ”Vihreille kuntavaalit olivat tärkeä muistutus: äänestäjien tuki on vaaleissa ansaittava”. Samaan Vihreiden vastustajatkin kiinnittivät huomiota. "Äänestäjät haluavat Vihreitä yhä vähemmän", joku tuntematon  kiteytti nämä ajatukset. Niinpä niin, ei auta sananhelinä "mahtavasta vaalityöstä" ja "upeista ehdokkaista", joista saatiin taas kuulla jokaisen puolueen klisheet vaali-iltana.

Tarvitaan äänestäjät.

Vihreillä on muutama iso ongelma. Yksi, Helsinki-keskeisyys on vakava rajoittava asia. Toinen iso ongelma on, että Vihreät profiloituu  yhä enemmän nuorten naisten puolueeksi. Kolmanneksi Vihreät on muuttunut vasemmistolaisemmaksi.

Valtakunnallisissa vaaleissa keskittyminen Helsinkiin on lähes kirosana. "Pääkaupungissa ei ymmärretä mitä ulkopuolella tapahtuu." Totta tai ei, äänestäjien määrä Helsingin ulkopuolisilla alueilla ei hevin lisäänny helsinkiläispuolueelle. Käy kuin aikanaan Maalaisliitolle: nimen muuttaminen Keskustaksikaan ei auttanut puoluetta rantautumaan pääkaupunkiin. Vihreille käy vain päinvastoin, stadissa pysytään ja sinne jäädään.

Nuoret naiset ovat täysivaltaisia ja usein viisaita niin äänestäjinä kuin poliittisen vallan käyttäjänä. Moni tuon ryhmän ulkopuolinen äänestäjä ei kuitenkaan osaa samaistua puolueeseen, jossa yli kolmekymppiset ja miehet ovat ulkopuolisia. Keskittyminen - vai pitäisikä sanoa kuoreen vetäytyminen - siis jatkuu tässäkin: nuorten city-naisten puolue. 

Maria Ohisalo oli aikanaan vaalikoneiden mukaan samassa äärivasemmistonurkassa niin Sanna Marinin kuin Vasemmistoliiton edustajien kanssa. Äärivasemmistoa vieroksuvat Vihreiden arvojen kannattajat pakenevat puolueesta, ja äärivasemmistolaiset kannattajat ovat sormi suussa ihmettelemässä, mikä puolue valita. Miksi juuri Vihreät, miksei Vasemmistoliitto?

Eikä tässä kaikki. Aidolla koulutuksen, stadilaisuuden, oikeassaoloharhan  ja nuoruuden ehdottomuuden tuomalla ylemmyydentunteella Vihreät sotkevat tilannettaan entisestään. Miksi puolue ei sanoudu irti ääriaineksista? Hyödyttääkö puoluetta suvaita näitä vihaisia nuoria naisia, katuistujia ja lentokoneseisojia ja muita?  Miksi militantti feminismi ja miesviha saa elää puolueessa asiallisen naisten oikeuksien puolustamisen kanssa? Miksi vasemmistolaisuus lisääntyy siinä määrin, ettei puolue enää ole osa maltillista keskusta-vasemmisto-oikeistoa?

 

Tässä maassa on pilvin pimein toisaalta miehiä ja toisaalta maltillisesti ajattelevia, joiden mielestä yhteiskunnallinen vaikuttaminen tarkoittaa äänestämistä ja äänestäjien tahdon toteuttamista, ei mielenosoituksia ja mellakointia eikä ihmisryhmien erottelua. He äänestävät yhä enemmän mieluummin muita puolueita.

Siinäpä miettimistä puolueen sisällä. Kannattaisi kuunnella vanhaa setämiestä Ville Niinistöä ja oman kommenttinsa antanutta  Osmo Soininvaaraa, tai kutsua taas kerran Pekka Haavisto pelastajaksi. Vai eivätkö vanhat herrat kelpaa ohjastamaan puoluetta?

Toisaalta, eihän Vihreillä ei ole enään nykyään oikein mitään omaa varsinaista sisältöä, sellaista johon ei löytyisi vastauksia muistakin puolueista. Ehkä puolue tähtääkin omaan hajoittamiseensa?