--- Tämä blogi julkaistaan myös tässä toisessa osoitteessa blogspotissa. Blogi saattaa siirtyä sinne myöhemmin kokonaan ---

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää uutta vuotta!

Olen huomannut monen tässä vuodenvaihteessa toivottavan parempaa vuotta kuin edellinen. Syykin on selvä; monet ovat suoraan siihen viitanneet.

Meitä painostavat sodat, maailmanpolitiikan levottomuus, joka enteilee pahaa, Venäjän ”ilkeilyt”, termi, jota presidentti Niinistö on käyttänyt, Suomen laskukausi, joka on kääntymässä lamaksi, maamme pakollinen säästökuuri, joka uhkaa tuoda riesaksemme köyhtymisen lisäksi myös lyhytnäköisiä puoluepoliittisia kiistoja ja ammattiyhdistysliikkeen itsekeskeistä teutarointia poliittisine lakkoineen ja uhitteluineen – vai pitäisikö sanoa niitäkin ilkeilyksi.

Toinenkin syy tuli mieleen tuosta sananvalinnasta. Sanonta parempaa vuotta pitää sisällään ajatuksen maailmasta, joka kehittyy universaalisti parempaan suuntaan. Jotkut kutsuvat tätä kehitysuskoksi.

Antiikin kreikkalaiset näkivät asian toisin. Heille menneisyydessä oli ollut kulta-aika, joka taantui hopea-ajaksi ja lopulta rauta-ajaksi. Mennyt maailma oli heille ihannetila, josta taannuttiin vähitellen. Käsitys oli varmaan pessimistinen ja ilmentymä sananlaskusta (jota ei ehkä tuolloin ollut vielä olemassa) aika kultaa muistot. Kreikkalaisille muistojen sijassa olivat osin legendat, sadut.

Maailma ei välttämättä mene huonompaan eikä parempaan suuntaan. Ehkä kehitysusko ja kreikkalainen alistuminen maailman ovat molemmat illuusioita, halua selittää maailma ja historia jollain tapaa loogiseksi, yhteen suuntaan kulkevaksi jatkumoksi.

Ehkä ihmisten maailma onkin kuin vuorovesi. Meitä saattaa odottaa varsin huonot ajat. Ja sitten taas hyvät.

Joku ottaa esille tieteen ja tekniikan saavutukset, ja huudahtaa: Mehän menemme koko ajan eteenpäin!

Toivottavasti menemme. Siis toivottavasti. Olisi mielenkiintoista ja samalla turhauttavaa sekä pessimismiä ruokkivaa käydä läpi ihmiskunnan kehitystä, erityisesti sen paria viime vuosisataa, ja katsoa ennakkoluulottomasti kunkin saavutuksen ja parannuksen kokonaisuus mahdollisuuksineen ja uhkineen.

Miten olisi atomivoima? Pommit >< puhdas energia. Valtava globaali taloudellinen kehitys? Köyhyyden radikaali vähentäminen >< ilmaston saastuminen. Lääketiede? Monien sairauksien poistuminen lopullisesti ja ihmisten keski-iän kasvaminen >< maapallon ylikansoitus ja resurssien riistokäyttö.

---

Menen lähemmäksi tämän hetken kommentointia.

Vihreiden pitkäaikainen vaikuttaja Pekka Sauri kirjoitti vuoden vaihteessa julkisen päivityksen Facebookiin. Hän sanoi muun muassa näin (kursivointi minun): ”Tieteen ja teknologian huima kehitys on tuonut sivilisaation uuden vaiheen partaalle: ihmiskunnan on nyt opittava neuvottelemaan ja sopimaan keskinäisistä asioistaan niin, että uhat saadaan hallintaan ja yhteinen hyvä toteutuu”.

Sauri jatkaa (kursivointi minun): ”Täällä Suomessa meillä luulisi olevan erinomaiset edellytykset uuden keskustelukulttuurin luomiseen yli elämänkatsomusten rajan.”

Menneisyyden ihannoinnin ja kehitysuskon väliin jää tällaisia opettajia, jotka yrittävät toteuttaa ihanteitaan, mutta eivät kerro meille reaalimaailmasta eivätkä ihmiskunnan historiasta.

Pari kommenttia näihin Saurin lauseisiin.

Moni ajattelija ja uskonnon johtaja vuosituhansien aikana on saarnannut rauhaa ja rakkautta – eli Saurin mainitsemaa neuvottelua ja sopimista. Kiistat, selkään puukottamiset ja sodat ovat silti jatkuneet yhteistyöhalukkuuden ja rauhan rinnalla.

Pekka Saurillakaan, vaikka viisas mies onkin, ei riitä auktoriteettia muuttaa ihmiskunnan skitsofreenista perusolemusta.

Meillä on aina ollut ja tulee aina olemaan niin sotahulluja nihilistejä kuin lempeitä, valoisia opettajia. Lue historiasi ja muista koulutuksesi, haluaisin sanoa psykologi Saurille. Kaiva eteesi Raamattu, ja katso sen väkivaltaista historiankirjoitusta ja rakkauden julistusta! Lue rinnakkain Senecan tai Erasmuksen kirjoituksia ja kuvauksia Pohjois-Amerikan kuvottavista intiaanisodista!

On turha yrittää opettaa meitä kokonaisena kansana tai ihmiskuntana. Osa meistä osaa jo, osa menee menojaan seuraavaan rettelöintiin, ilkeilyyn tai sotaan. Rikollisia ja psykopaatteja on aina. Mutta: toki opettajia tarvitaan, sillä he saavat oppilaita ja opetuslapsia.

Ehkä muutama väkivaltaan ja rettelöintiin hairahtanutkin uskoo Pekka Saurin sanoja ja muuttaa elämänpolkuaan.  

Toinen kommentti: En ymmärrä, miksi juuri Suomessa olisi erinomaiset edellytykset keskustelukulttuurin parantamiseen. Saurilla on vivahdus kehitysuskoa lauseessaan. Hän ei perustele ajatustaan, mutta oletan, että hän kuvittelee Suomen erinomaisen koulutuksen sekä tieteen ja tekniikan kehityksen olevan taustalla.

Pari muistutusta. Tiedon lisääntyminen ei ole sama kuin sivistyksen lisääntyminen. Ehkä jossain blogissani palaan tähän aiheeseen. Sanotaan nyt kuitenkin vain, että Suomessa ei ole koskaan ollut niin paljon koulutettuja ihmisiä kuin juuri nyt. Itse kukin voi todeta, kuinka sivistymätöntä keskustelu silti niin julkisuudessa kuin yksityisesti on.

Historiaa kirjoista ja lehdistä tutkineena voisin väittää, että keskustelu Suomessa on sivistymättömämpää kuin koskaan aiemmin. Liian monella ei tunnu olevan mitään rajoja eikä sääntöjä.

Sivistys on itsekuria, itsekontrollia, sitoutumista yhteisiin sääntöihin. Niitä Suomessa on juuri nyt ehkä vähemmän kuin koskaan. Vanha sivistyneistö arvoineen työnnettiin lokaan eikä tilalle ole tullut oikein mitään muuta kuin arvorelativistista hällä-väliä – ajattelua ja harhaan mennyttä kaiken suvaitsemista.  Yhtenäiskulttuuri voi olla mennyttä, mutta tuo menetys ei edistä sitä, mitä Sauri tuntuu toivovan.

Kuten sanottua, palaan ehkä tähän asiaan. Se on yksi tärkeimmistä kohtaloamme säätelevistä seikoista.

Mutta nyt siis vain hyvää uutta vuotta – ja sivistyneempää sellaista!