Julkaisen lähiaikoina muutamassa osassa ajatuksia eräistä valtion taloudenpitoon liittyvistä myyteistä. Tässä ensimmäinen.

MYYTTI: VALTION LAINAA EI TARVITSE MAKSAA TAKAISIN.

On pelkkä myytti, että valtion lainanotto olisi perustavalla tavalla erilaista kuin yksityisten yritysten tai ihmisten. Kunkin valtion lainanottokyky perustuu lainanantajien oletukseen tuon valtion tulevasta taloudellisesta kehityksestä. Tärkein mittari tässä on BKT. Ennen kaikkea sen kehitystä ja ennusteita seuraamalla ”rating agencyt” arvioivat kunkin valtion riskin. Suomella pitkäaikaisen lainanottokyvyn rating on nyt AA+, mikä on lähinnä korkeinta tasoa (AAA).

Usein unohtuu kuitenkin, että myös yritysten riskiä arvioidaan samalla tavalla. Lainanantajan näkökulmasta ei ole merkitystä sillä, että lainanottaja on valtio, vaan sillä, mikä koron- ja lainapääoman maksukyky on. Applen rating on sama kuin Suomen – AA+.

Poliittisessa keskustelussa unohtuu oikeastaan kokonaan lainanantajan puoli asiasta. Lainanantaja harkitsee sijoittamista johonkin kohteeseen. Samalla kalkkiviivalla Suomen kanssa ovat isot, vakavaraiset yritykset ja muut maat.

Miltä Suomi siis näyttää sijoittajan silmissä, kun sitä verrataan muihin sijoituskohteisiin?

Maatamme pidetään yhteiskunnallisesti vakaana ja demokraattisena, luotettavana maana. Sellainen kiinnostaa lainanantajia. Konkurssi tai vallankumous ei uhkaa heidän rahojaan.

Mutta: Suomen BKT ei kehity vakaasti ja positiivisesti. BKT henkeä kohtaan on samoilla tasoilla kuin vuonna 2008, toisin kuin useimmilla verrokkimaillamme. Suomella ei ole mennyt kansantaloudellisesti hyvin. Ehkä siksi korkomenomme ovat näillä korkotasoilla uusille pitkäaikaisille lainoille n. 20% enemmän kuin Saksalla. (Saksa n. 2,8%, Suomi n. 3,5%).

Tämä korkoero heijastaa sijoittajien halua sijoittaa mieluummin Saksaan kuin Suomeen.

Lähtökohtaisesti valtionkin pitää maksaa velka takaisin, kuten lainaehdoissa on sovittu, ja ennen kaikkea se maksaa vuosittain korot. Jos kaikki menee hyvin, voidaan ottaa uutta velkaa ja maksaa sillä vanha takaisin. Jos BKT ja muut indikaattorit eivät lupaa hyvää maalle, uuden velan korko on korkeampi kuin vanhan.

Pahimmassa tapauksessa uutta lainaa ei saa. Näinkin on valtioille käynyt, ja silloin on leikki kaukana; Suomen taloudellinen itsenäisyys on mennyttä. Ei ole siis itsestään selvää, että voimme aina uudistaa velkamme. Tällä hetkellä tuollainen tuntuu Suomessa kaukaiselta, mutta mahdotonta se ei suinkaan ole.

On pelkkä myytti ja asian yksinkertaistamista sanoa, että valtion ei tarvitse maksaa lainaa takaisin.

Julkisyhteisöillä on velkaa n. 140 miljardia. Ei voida naiivisti tuudittautua nollakorkoihin, kuten edellinen hallitus teki. Jos joutuisimme uudistamaan tuon lainamäärän juuri nyt, maksaisimme seuraavan kymmenen vuoden aikana korkoa yli 40 miljardia! Ja se on iso summa.

Katto lainanotossa järkevillä hinnoilla voi tulla äkkiä vastaan, jos kansantalous ei tuota tarpeeksi. Siksi tuottavuuden, viennin ja ulkomaisten suorien investointien pitää lisääntyä. Sen jälkeen voidaan miettiä uudestaan velan määrän lisäystä.

On silti hyvä verrata muihin Suomen kaltaisiin maihin. Alla oleva kuva on IMF:n ennuste Suomen velkaantumisen asteesta v. 2028. Suomi 82,1 % BKT:sta, Ruotsi 30 %, Tanska 32 %, Norja 37 %.. olemme matkalla eri maailmaan kuin Skandinavia tai mm. Saksa – ja huonommassa tilanteessa.