En ole varma, ryssinkö nyt mahdollisuuteni vakavasti otettavana blogistina ja ajattelijana, mutta aion kirjoittaa tähän yhden ruotsin kielen sanan. Rysse. Kielitaitoni ulottuu myös ranskaan: russe, joka äännetään ryss. Huomatkaa kuitenkin, että en sano R-sanaa. Sanon siis venäläinen.

 

Wened oli vanha germaaninen sana, jolla tarkoitettiin Itämeren ympärillä asuneita slaavilaisheimoja. On esitetty, että jo aiemmin esiintynyt latinankielen sana veneti olisi samaa perua. Roomassa sana tarkoitti koillisen Italian illyrialaisheimoja. Nykyäänkin on käytössämme sana Venetsia.

 

Kielitieteellinen aineisto tuntuu näyttävän, että wened ei ollut haukkumasana - paitsi tietenkin, jos muinaiset germaanit pitivät slaaveja halveksuttavina.  Varmaa tietoa asiasta ei ole, mutta on muistettava, että keskiaikaisessa Euroopassa pienten kansojen ja heimojen sodat olivat normi eivätkä poikkeus. Ja vihollisuuksiin liittyy aina halu vähätellä ja demonisoida vastustajaa. Oliko wened germaanien R-sana? Mene tiedä, mutta mahdollista se oli.

 

Sana slaavi kuulostaa nykysuomalaisen - joka osaa suomen lisäksi vain englantia - korvissa orjaa merkitsevältä sanalta slave, eli siis haukkumanimeltä. Pienenä välimuistutuksena näille lähes kielitaidottomille maanmiehillemme: englannin slave tulee sekin latinasta (sclavus). 

 

Tosiasiassa sana slaavi tulee mahdollisesti vanhasta indoeurooppalaisesta sanasta, joka nykyään venäjässä on slava - kunnia. Slava Ukraini! toistetaan usein nykyään. Toinen esitetty vaihtoehto on slovo, joka tarkoittaa sanaa.

 

Kun yrittää ymmärtää suomen R-sanaa, on pidettävä mielessä kaksi asiaa. 

 

Suomessa ennen kaikkea ruotsin kieli mutta myös venäjän kieli ovat olleet 1800-luvulla paljon tärkeämmässä asemassa. Hallinto ja omistus olivat venäjää ja ruotsia puhuvien käsissä, ja suurin osa koulutuksesta oli pitkään ruotsinkielistä. Sivistyneistö joko puhui äidinkielenään tai osasi puhua erinomaisesti ruotsia. 

 

Niinpä ruotsin rysse sekä Ryssland ja venäjän sanat russkyi ja Rossija olivat sivistyksen ja/tai vallan merkkejä, eivät kiellettyjä pejoratiivisia ilmaisuja. Pikemminkin päinvastoin.

 

Toinen tärkeä seikka on, että Suomen perivihollinen oli aina Venäjä. Ei Ruotsi, muista maista puhumattakaan. Tällä hetkellä olemme taas varuillamme Venäjän suhteen. R-sana muuttui kaikkien niiden joilta maat vietiin, kaikkien sorrettujen ja tapettujen jälkeläisten suussa kirosanaksi.

 

Mielenkiintoinen teoria olisi, että R-sana on ollut osa suomenkielisten taistelua vieraskielisten ja vierasmaalaisten ylivaltaa vastaan. En ole nähnyt tätä teoriaa esitettävän, mutta tässä se on vihjeeksi jollekin historioitsijalle.

 

Jukka-Pekka Pietiäinen, historian kirjoittaja ja entinen Suomen tietokirjailijoiden toiminnanjohtaja, kulturelli ja tietäväinen mies, joutui Maunulatalon johtajan Ia Pellisen poliittisesti korrektin närkästyksen tulilinjalle käyttäessään R-sanaa. Pietiäisen Vihtori Kosolasta kertovasta kirjasta häntä haastatteleva toimittaja joutui saman kauhistelun kohteeksi. 

 

Kosola kunnon venäläisvihaajana käytti R-sanaa. Niinpä kirjailija ja haastattelija käyttivät samaa sanaa puhuessaan Kosolasta. Maunulatalon johtajan koko auktoriteetilla Pellinen puolestaan ryntäsi heidän kimppuunsa nostaen esiin yhden iskusanan, jota kulttuurista vallankumousta leikkivät käyttävät saadakseen lisää auktoriteettia hienolta kuulostavasta sananhelinästä. Turvallinen tila. 

 

En tiedä onko johtaja Pellisellä syväluotaavia näkemyksiä kulttuurihistoriaan tai kielten kehitykseen. Joka tapauksessa hän redusoi ajattelunsa erääseen vähemmisön poliittiseen virtaukseen. Turvallinen tila tarkoitti hänelle paikkaa, jossa suomen kieli ja Suomen historia ovat toissijaisia tai jopa kiellettyjä, jos ne sotivat erään juuri nyt vaikuttavan ihmisryhmän ahtaita käsityksiä vastaan.

 

Oman bloginsa aihe on, miten tällainen tukahduttaminen vaikuttaa kulttuurin kehitykseen, ja aiheuttaako Maunulatalon pakkovalta vain protestimielialaa.  Palataan aiheeseen.

R-sana on suomeksi ryssä. Sen negatiivinen sävy johtuu niin historiasta kuin nykyhetkestä. Samalla tapaan esimerkiksi sanaa natsi (josta ei puhuta N-sanana) käytetään negatiivisesti, historiaan ja nykyhetkeenkin pohjautuen.

 

Venäläiset eli ryssät uhkaavat Euroopan rauhaa, tappavat vallanhimossaan ja sokeudessaan viattomia ihmisiä ja saavat meidätkin, rauhallisen Suomen kansan, levottomaksi.

 

Ei ole ihme, että ryssä-sana on saamassa salonkikelpoisuutta. Vihalle ei saa antaa valtaa, mutta useimmat suomalaiset tuomitsevat Venäjän nykytilanteen. Ei ole ihme, jos joillakin ryssä-sana purskahtaa kirosananomaisena esiin keskustelun lomassa. Vähän samaan tapaan kuin nuo turvallista tilaa haikailevat puhuvat vihaamiensa valkoisten miesten rasistisesta syyllisyydestä. He eivät lievennä lausumaansa lyhenteeksi VM.