Aiheita kirjoittamiseen pulpahtaa mieleeni yhtä tiuhaan kuin kökköjä uudissanoja konsulttien puheisiin. Olen siksi ottanut käyttöön muistiinpanovälineen, jonne merkitsen kirjoitusideoita. Ongelmaksi jää vain, etten kaikesta ehdi kirjoittaa.

Toinenkin ongelma minulla on: joku sanoi, että voisin näin twitter- ja tiktok-aikana kirjoittaa lyhyemmin. Tästä olen eri mieltä, mutta jos lukija haluavat pätkää, niin ehkä yritän välillä tiivistää. Kommentteihin voit kertoa oman mielipiteesi. Mielestäni maailmasta puuttuu kuitenkin pitempää lukemista enemmän kuin lyhyttä. Haluan tarjota lukijoille sitä mitä ei ole, en sitä mitä jo on.

Tässä nyt sillisalaatti kolmesta aiheesta. Kolme kertaa lyhyempänä kustakin kuin yleensä kirjoitan.

---

NAISEN PUUTTEESSA OLEVISTA MIEHISTÄ

Väitöskirjatutkija Joona Räsänen kirjoitti Helsingin Sanomiin seksuaalisesta yksinäisyydestä. Tilastot olivat varmaan Räsäsen kirjoittaman mukaisia, eli monet nuoret miehet elävät puutteessa; naista ei löydy toiveista ja haluista huolimatta.

Hän meni kuitenkin sohaisemaan ampiaispesään kirjoittaessaan, että ”nuorten miesten katkeruus ja naisviha rehottavat […] siellä, missä kilpailu naisista on kovaa […]”.

Tästähän tietenkin huuto alkoi, ja taas olivat asialla intellektuellia teeskentelevät naiset, jotka käyttävät ideologista terminologiaa pönkittääkseen kuvitelmaa älyllisyydestään.

Outona mutta hienolta kuulostavana terminä oli tällä kertaa ”incelit”, joita puutteessa olevat miehet kuulemma ovat. Upea ja käsittämätön sana terminologiaan vihkiytymättömälle. Itse olen heti varuillani, kun asioita ”tieteistetään” höhlillä ja inkomprehensiibeleillä sanavalinnoilla.

Muun muassa sukupuolentutkija Martta Ojala oli sitä mieltä, että naisiin kohdistuva väkivalta ei johdu seksin puutteesta vaan naisvihasta. Hän on tietenkin oikeassa. Väkivalta edellyttää vihaa. Hän ei kuitenkaan ottanut huomioon, että näin Räsänen juuri kirjoitti. Miesten joukosta pulpahtaa esiin aggressiivisia ääritapauksia - näissä väkivalta johtuu naisvihasta, ja naisviha taas pohjimmiltaan torjutuksi tulemisesta.

Todellisuus on yksinkertainen. Suurin osa torjutuista, selibaatissa elävistä miehistä elää siivosti eikä tule naisvihaajaksi vaan enintään katkeraksi, vetäytyneeksi. Suurissa otoksissa ihmisiä on kuitenkin aina ääritapauksia. Heitä kutsutaan usein rikollisiksi. Niin myös, jos torjutuksi tuleminen johtaa vihaan ja viha vielä väkivaltaan.

Näin on kaikkialla yhteiskunnassa. On aina poikkeavia vähemmistöjä. Enemmistöä ei voi heidän takiansa arvioida tai leimata. Miehet ovat OK, myös katkeroituneet puutteessa elävät. Mutta, kuten Räsänen meitä valisti, jotkut miehet reagoivat vinoutuneesti puutteeseensa.

---

NATO-KANNATUKSESTA

Kaduille on ilmestynyt valkoisiin vaatteisiin ja huppuihin pukeutuneita NATO-vastaisia mielenosoittajia. Kaikki eivät ole Naton kannattajia vieläkään.

Kuitenkin Iltasanomien tutkimuksen mukaan Natoon liittymisen kannattajia on 82 prosenttia ja vastustajia vain 8 prosenttia. Jopa Vasemmistoliiton kannattajista on enemmistö (62 %) Nato-myönteisiä.

Erääseen asiaan yllä linkattu artikkeli ei kiinnitä huomiota. On puolueita, joiden kannattajien keskuudessa Nato oli vuosikymmenet mörkö, johon ei saanut tikullakaan koskea, kunnes sokeimmankin silmät vasta viime vuonna avautuivat.

Jotkut eivät ole vieläkään reagoineet. Siksi Vasemmistoliitossakin on vielä 18 prosenttia Naton vastustajia. Venäjä on heille yhä Neuvostoliitto, ja Neuvostoliitto taas on ikihyvä onnela. Kaikilta eivät silmät aukea koskaan. Varmaan psykologinen este: jos he näkisivät totuuden, koko heidän menneisyytensä ihanteineen romahtaisi. Kuka sellaisen kanssa voisi elää?

Vaalit lähestyvät. On hyvä huomata, että on ehdokkaita ja puolueita, joissa silmät ovat olleet auki jo pitkään. Jos haluat ehdokkaan, jonka viisaus ei tule ilmi vasta kun asioita rautalangasta väännetään, löydät kyllä sellaisen.

Ei kannata unohtaa, että pääministerimmekin vielä vuosi sitten toitotti, ettei hänen pääministerikaudellaan Natoon mennä. Kuinka monta asiaa häneltä jää tällä hetkellä näkemättä?

Nato ei ole poikkeus silmien kiinni pitämisen suhteen. Saman tyyppinen suunnanmuutos isoissa asioissa on esimerkiksi se, kun Vihreiden silmät vihdoin avautuivat, ja ydinvoima ei ollutkaan puolueelle enää sama peikko kuin se vielä muutama vuosi sitten oli. Vihdoin he tajusivat sen, mikä oli terveellä järjellä pitkään nähtävissä: tarvitaan energiavarmistusta niille päiville, jolloin ei tuule. Ydinvoima vai hiilivoimala? Ja silmät avautuivat.

Takinkääntämiseksikin sitä kutsutaan. Ja äänestäjien kosiskeluksi. Itse olen sitä mieltä, että ideologia tai ehdollistuminen johonkin ajatusmalliin tai vertaisryhmäpaine aiheuttavat näitä kummallisia sokeita pisteitä.

Todellisuus on yksinkertainen. Olet sitten kiinnostunut turvallisuudestamme tai energiapolitiikasta, kannattaa muistaa, että jotkut ovat olleet jo pitkään kaukonäköisiä ja pragmaattisia politiikan harjoittajia. Toiset sitten taas eivät ole.

---

KORAANIN JA RAAMATUN POLTTAMINEN

Koraanin polttaminen mielenosoituksessa Ruotsissa aiheutti epämiellyttävän kiistan Ruotsin ja Turkin välille. Suomessa Uusi Suomi on kartoittanut eduskuntapuolueiden kantaa uskonnollisten kirjojen polttamiseen.

Kyselyssä selvisi, että enemmistö puolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajista ilmoitti puolueen kantana, että pyhien kirjojen polttaminen on syytä pitää kriminalisoituna. Eri mieltä olivat vain Perussuomalaiset ja Vihreät.

Nämä kaksi polttajapuoluetta luovat mielipiteensä varsin eri pohjalta. Eikä ihme, nehän ovat tyystin erilaisia.

Persut ovat lähellä koti-uskonto-isänmaa -arvoja. Ilmeisesti heidän islamvastaisuutensa kuitenkin ohjaa sallimaan Koraanin polttamisen. Vastausta ei artikkelissa löydy sille, saako persujen mielestä tosiaan myös Raamatun polttaa.  

Vihreät taas ovat enimmäkseen ateisteja. Vihreillä on taipumus olla ymmärtämättä muita kuin omia uskonnollisvivahteisia ajatuksiaan; kaikkien muiden aatteet ovat lähinnä pilkan kohde. Uskonto ei heidän mielestään tarvitse lain suojaa; Vihreiden ideologiset ajatukset sen sijaan tarvitsevat.

odellisuus on yksinkertainen. Näin kaksi suvaitsematonta ääripäätä kohtaavat toisensa aivan eri lähtökohdista. Taustalla on tietenkin vanha sanonta: ”Ei kukaan kuollutta koiraa potki”. Uskonto – on kyseessä sitten islam tai kristinusko – on yhä vaarallinen vastustaja, joka täytyy yrittää nitistää. Muutenhan omat usein uskonnollistyyppisen mystiset ja ideologiset aatteet voivat jäädä jalkoihin!