Hyvää kesän jatkoa, arvoisa lukija! Äläkä puhu minulle syksystä, sillä elokuu on parhaita kesäkuukausia kaikessa kypsyydessään, pimenevine iltoineen.

Peräti kolmen kuukauden kesätauon jälkeen on aika jatkaa blogin kirjoittamista. Sormet ovat syyhynneet jo muutaman kerran palata ajatusten kirjaamisen ääreen, sillä maailma ei pysähdy pitkän kesäloman ajaksi.

Mutta olkoon tämä verryttelykierros. Lämmittelyä tulevaa syksyä varten. Koetan vaikka aloittaa ajankohtaisella aiheella, josta media ja some ovat jo repineet kaiken irti.

Saako pääministeri juhlia kuten me tavikset?

Kysymystä on käännelty ja väännelty. Vastaan jokseenkin yksiselitteisesti: pääministeri ei ole tavallinen kansalainen. Pääministeri on instituutio, ja poliittisessa hierarkiassa kaikkein tärkein sellainen. Oletko seurannut Britannian kuningattaren 70-vuotis-jubileeta, tai The Crown -sarjaa? Monella tapaa tulee esiin, että kuningatar tai kuningas ei ole ensi sijassa henkilö vaan instituutio, jonka eräs tärkeä merkitys on vakauden ja yhtenäisyyden luominen kansakuntaan ja maahan.

Suomen pääministeri ei ole instituutiona niin pitkäikäinen eikä niin muotoihin hautautunut kuin Britannian kuningashuone.  Sen merkitys on kuitenkin vastaavanlainen, ja demokratiassa, jossa niin henkilöt kuin puolueiden merkityskin saattavat heilahtaa laidasta toiseen kerran neljässä vuodessa, vakaudella edes tuon neljän vuoden ajan on paljonkin merkitystä.

Ryhtyessään pääministeriksi henkilö luopuu hetkeksi, useimmiten enintään neljäksi vuodeksi, suuresta osasta minuuttaan ja yksityiselämästään. Hän on yhä henkilö, mutta vain vähän ja silloin tällöin yksityishenkilö ja – mikä tärkeää – koko ajan julkinen henkilö (ja tällä en tarkoita julkkista), kansakunnan tärkein palvelija, luvannut omistaa maalle ja kansalaisille täysipainoisesti sen ajan, jonka tehtävää kestää.

Hänellä on oikeuksia, joita meillä taviksilla ei ole, ennen kaikkea valtaoikeuksia. Hänellä on kuitenkin myös velvollisuuksia, joita meillä ei ole.

Kun pääministerimme juhlimisvideota on kommentoitu, on usein toistunut sama ajatus hieman eri sanoin: pääministerikin saa juhlia kuten me kaikki; tuon ikäisen elämään kuuluu juhliminen; on hyvä että hän bailaa kuten me muut, käyhän hän vessassakin kuten me muut; suomalaisuuteen kuuluu, että ollaan kaikki samanlaisia (tässä tosin moni käyttää sanaa tasa-arvoinen, joka on virheellinen termi).

Mitä tällä halutaan sanoa? Kahta asiaa: toisaalta poliittisen eliitin kuuluu toistaa meidän kaikkien typeryyksiä, virheitä ja elämäntapoja, ja toisaalta individualismin nimissä kenellä tahansa, myös pääministerillä, on oikeus tehdä mitä lystää, olla oma itsensä.

Molemmat ovat virheajatuksia.

Valitettavasti jokaisessa eduskuntavaalissa nähdään ensimmäisen virheen toistuminen. Kaikenlaisia taulapäitä ja julkimoita äänestetään eduskuntaan. Eikö meidän pitäisi lähteä siitä, että tärkeintä poliittista valtaa käyttää todellinen eliitti, jota voimme kunnioittaa kaikilla mahdollisilla tasoilla, niin tiedollisella ja taidollisella kuin moraalisella ja eettiselläkin?

Individualismin korostaminen taas ohittaa ajatuksen pääministeristä instituutiona ja korostaa kutakin pääministeriä yksityishenkilönä. Väärin. Pääministerin rooli on olla meidän kaikkien korkeimpana edustajana, ei huvittelemassa itse valitsemillaan tavoilla, jotka aiheuttavat kansalaisissa levottomuutta. Ja pääministerin roolissa hän on aina, ilman taukoa.

Pääministeri ilmoittaa julkisesti pitävänsä kiinni oikeudestaan yksityiselämään. Virhelausunto. Hänellä ei ole samaa oikeutta "toteuttaa itseään" kuin meillä muilla - jos muun muassa alkoholin nauttimista voi edes pitää oikeutena tai itsensä toteuttamisena. Joka tapauksessa: ei näiden muutaman vuoden ajan, rouva hyvä!

Aivan kummallinen on ajatus, että neljää kymppiä lähestyvän naisen pitäisi jatkaa käyttäytymismuotoja, jotka ovat ominaisia teini-ikäisille, ja heistäkin vain osalle. Maassa riittää kyllä nuorisoakin (enemmän kuin pääministerin ollessa nuori), joka ei pidä alkoholin litkimistä tärkeänä huvitusmuotona. On niitä jotka lukevat, kutovat, lenkkeilevät, opiskelevat, käyvät seuroissa, tapaavat kavereitaan teekupin äärellä…    

Ja miksi valveutunut nuoriso haluaisi maatamme johtamaan itsensä kaltaisen ihmisen? Aika monella on varmaan järki päässä, ja he ymmärtävät, että maata pitää johtaa heitä parempi ja osaavampi eliitti – eli tehtävään parhaiten valmentautuneet ja sopivat ihmiset.

Pääministerimme ei herätä kunnioitusta juhlimisellaan eikä seurapiirillään. Hänellä on paljon hyviä, varsinaiseen toimintaan liittyviä kykyjä ja ominaisuuksia, joista hän ansaitsee aplodit. Mutta ei hän kyllä tiedosta omaa asemaansa instituutiona, eliitin eliittinä, kuolemanvakavien asioiden hoitajana, jos hänen ensimmäinen huolensa bailausvideoiden tultua julki ei ollut huoli omasta käytöksestä vaan siitä, että joku oli julkaissut hänestä tehdyn videon. Ehkä hän sen verran ymmärsi, että osasi hävetä, mutta kaksinaismoralistisesti teoilla ei ollut väliä, kunhan kukaan ei saanut tietää.