Helsingin Sanomat raportoi tänään koiriin kohdistuvista julmuuksista: sähköpannasta ja "sikapiiskalla haaraväliin". Tällaista inhottavaa toimintaa ei kuulemma saada kuriin.

Eläinten ystävänä tuohduin tiedosta ja toivoin, että viattomat koiraparat voidaan kouluttaa ilman väkivaltaa, oli niiden kohtalona tulla suojelukoiraksi tai ei.

Ajatukseni lähtivät kuitenkin liikkeelle aivan toiseen suuntaan, sanan kuri merkitykseen ja sisältöön.

Olen toisinaan poliittisissa keskusteluissa käyttänyt keksimääni aforismia: "Ulkoinen kuri on fasismia, sisäinen kuri on sivistystä". Ulkoinen kuri, kuten näiden koirankiduttajien saaminen toimimaan enemmistön tavoin, on pakkotoimi, useimmiten rangaistuksen uhalla. Sisäinen kuri tarkoittaa kykyä kontrolloida itseään joidenkin eettisten periaatteiden mukaisesti. Jos pahoinpitelijä pannaan linnaan miettimään tekojaan, toteutetaan ulkoista kuria. Jos hillitsen itseni vihan hetkellä, enkä pahoinpitele ketään, minulla on sisäistä kuria. Lehtiuutinen tiesi kertoa, että toki koirienkiduttajat ovat vain vähemmistö. Enemmistö toimii sivistyneesti, onneksi.

Ajatukseni tänä aamuna meni kuitenkin pitemmälle, pois rikosten parista.

Eduskunta säätää vuosittain yli tuhat lakia ja asetusta. Suurin osa laeista, asetuksista ja hallinnollisista määräyksistä on olemassa ihmisten kurissa pitämistä varten. Varsinaisten rikosten kurissapidon lisäksi on paljon muuta kurinpitoa. Pakko maksaa veroja. Kielto ajaa vasemmalla puolella tietä. Velvollisuus todistaa henkilöllisyytensä monissa tilanteissa. Lista on pitkä, ja lakikirja on paksu. Kuinka moni rikkookaan lakeja pelkästään siksi, että on mahdoton hallita kaikkia monimutkaisen yhteiskunnan sääntöjä - tai huomaamattaan kuten on monen liikennerikkomuksen laita?

 

Tulevien vaalien kunniaksi päädyin lopuksi miettimään asiaa demokratian kannalta.

Kansanvalta perustuu ajatukseen siitä, että jokainen ihminen on tasa-arvoinen äänestyskopissa. Jokaisen ääni on yhtä painava. Mikä ylevä ja hieno ajatus! Kansa saa päättää omista asioistaan, ja tämä on kaikkein paras yhteiskuntajärjestelmä, kuten aina muistetaan sanoa.

Esitän kuitenkin kysymyksen. Jos jokainen ihminen on niin pätevä ja kykenevä, että hänellä on oikeus päättää kaikkein tärkeimmistä valtion, kuntien ja muiden ihmisten asioista, miksi ihmeessä hänet pitää panna kuriin pienemmissä, yksityiskohtaisissa, usein vain omaa itseä koskevissa asioissa? Jos jokainen äänestäjä on niin kehittynyt eettisesti, moraalisesti ja tiedollisesti, että hänellä uskalletaan antaa äänioikeus, mihin ihmeeseen hän tarvitsee ulkoista kuria? Eikö hän ole niin sivistynyt, että sisäinen kuri pitää hänet riittävän kaidalla tiellä? Vai onko niin kehnosti, että annamme milloin minkäkin laisen pätemättömän, kypsymättömän, vähä-älyisen lieron päättää meidän asioistamme?

Kiusallinen kysymys, johon tarkkaavainen (äänestyskelpoinen?) lukija keksii varmasti heti hyvinkin päteviä vastaväitteitä, koska asetelma ei ole näin mustavalkoinen. Poliittisessa keskustelussa tämä kysymys tulee kuitenkin usein eteen. Kuinka usein olemme saaneet kuulla Persujen olevan typeriä moukkia ja kouluttamattomia tai Vihreiden olevan pilvissä leijailevia tyhmänylpeitä idealisteja? Minkä tahansa poliittisen liikkeen vastalaidalla löytyy mielipiteitä, joiden mukaan liikkeen jäsenet, nuo väärinajattelijat, pitäisi saada kuriin mahdottomine ja yhteiskuntaa tuhoavine ajatuksineen.

 

Jos jatkaisin tästä pitemmälle, joutuisin menemään mustan ja valkoisen, eli anarkian ja fasistisen kuriyhteiskunnan väliselle loputtoman laajalle harmaalle alueelle. Aiheesta pitäisi kirjoittaa oikeastaan laaja tieteellinen tutkimus numeroanalyyseineen, historioineen ja haastatteluineen.

Nyt jätän asian sikseen. Sivistynyt itsekurini käskee minua lopettamaan ennen kuin yksikään lukija ei enää viitsi jatkaa pitemmälle tai panee minut kuriin äänestämällä minut nurin eli olemalla enää lukematta blogiani. Ehkä joskus palaan asiaan syvemmin ja erääseen ratkaisuun, jossa kaikki kurittomatkin saavat äänestää, mutta edustuksellisessa demokratiassa valtakunnan johtamiseen pannaan ulkoista kuria vaatimalla maan johdolta selvät kelpoisuusehdot eikä pelkästään suuria äänimääriä - noilta idiooteilta, jotka ovat eri mieltä kuin sinä ja minä.