Lyhyenä kommenttina edelliseen propagandaa koskevaan blogiini:

Esitin blogissa kysymyksen, mahtaako Helsingin Sanomat repostella päivästä toiseen SDP:n puoluesihteeri Näkkäläjärven kissan kiduttamista ja murhaa ynnä muita nuoruuden tekosia. Epäilin jo tuolloin vastausta: tämän asian lehti käsittelee silkkihansikkain sekä nopeasti unohtaen. Vastaus oli oikea. Lehti keskittyy enemmänkin löytämään lausumia siitä, kuinka aiemmat synnit on jo sovitettu.

Ja niitähän tietenkin löytyy, erityisesti demarien joukosta.

Iltasanomat sen sijaan pitää asiaa vireillä ja muistuttaa tänään myös SDP:n puoluejohtajan Antti Lindtmanin muinoisista kuvista, joissa hänen ystävänsä tekevät natsitervehdyksiä. Iltiksen mukaan jopa brittilehti The Times on kajonnut asiaan. Ja tämähän on tietenkin paha, koska suomalainen yhä nykyäänkin miettii aina, että ”mitä ne meistä ajattelee”, erityisesti ulkomaalaiset.

“Finland SDP leader under fire over Nazi salute photo”, The Times otsikoi. Hesarin lukija taas tietää Lindtmanista lähinnä hänen hyvät puolensa, yhteistyökykynsä jne jne.

Tietääkö Hesarin lukija myös Riikka Purran kyvyistä? Vai jostain muusta, kuten vanhoista synneistä? Entä miten Iltasanomien lukija?

Analyysi tästä asiasta on yksinkertainen. Helsingin Sanomien toimittajat ovat kallellaan vasemmistoon ja Iltasanomien toimittajat taas poispäin vasemmistosta.

The Times, ennen todellinen arvolehti, puolestaan on brittilehdistön sensaatioita suoltavaa konservatiivilaitaa, joten Iltasanomat etsii samanlaisena lehtenä sieltä ja muista oikeistolehdistä tukea omalle kirjoittamiselleen. Helsingin Sanomat viittaa harvoin muuhun brittilehteen kuin The Guardianiin, joka puolestaan on maltillinen vasemmistolehti.

Vasemmistoon kallellaan oleva riippumaton media etsii Amerikasta aina New York Timesin tuekseen. Oletko huomannut koskaan, että YLE tai Hesari siteeraisi vahvasti Donald Trumpin puolella olevaa New York Postia? Oikeistoon kallistuva media taas löytää nopeasti Fox Newsin.

Yksinkertaista tämä propaganda, eikö totta? Aatetta suosiva lehti kirjoittaa aatteen puolesta, riippumatta siitä tekeekö aatteen kannattaja väärin tai oikein. Vastustajat taas kirjoittavat täsmälleen toisin päin.Totuudesta ei välitä kukaan.

Ja tueksi etsitään aatetta puolustavia/vastustavia ”asiantuntijoita”, kuten tässä tapauksessa sopiva ulkomainen lehdistö. Tästäkin valitettavasta asianhaarasta jo mainitsin aiemmissa propagandablogeissani. Suosittelen lukemaan ne, ellet jo lukenut.

Suomalaisen median propaganda on suhteellisen huomaamatonta vain siksi, että sitä suoltavat meille journalistit, jotka eivät virallisesti edusta valtiota, puoluetta tms. vaan riippumatonta lehteä - joka antaa heille oikeuden värittää jutut omilla mielipiteillään. Tai ehkä päätoimittaja luo lehden linjaa. Ken tietää, sitähän ei meille paljasteta.

Media ei ole samanlaisen demokraattisen kontrollin alla kuin poliitikot.

---

Vaikea on luoda oma, tosiasioihin perustuva maailmankuvansa. Itse en anna periksi.