Sota ja rauha, tai vainaa i mir, kuten kuuluu translitteroituna Leo Tolstoin kuuluisan romaanin alkuperäinen nimi.

Sanaleikkien nimi. Sota on todellakin vain vainaa, vainajia, kärsimystä ja vihaa, vaikka se naamioitaisiin koreisiin univormuihin, kuviteltuun kansalliseen etuun tai uusien rikkauksien voittamiseen oman maan tai sen eliitin rikastuttamiseksi.

Kukin sota on vain uusi prenikka sotilaspuvussa. Illuusio menestyksestä. Mutta vainajat huutavat kostoa sukupolvi toisensa jälkeen. Ja koska he huutavat kostoa, puolustusbudjetit kasvavat. Tällä hetkellä eurooppalainen puolustusbudjetti on n. 3 % kansantuotteesta. Historiasta voimme oppia, että budjetit olivat usein jopa 80-90% valtioiden budjetista. Kun Saksa ensimmäisenä kohotti nyt puolustusmäärärahojaan, se oli edelläkävijä. Muut kyllä seuraavat perässä, kuten perinteisesti käy, jotta tasapaino maailmassa säilyisi.

Jokainen penni puolustusmenoihin (tai joillakin hyökkäysmenoihin) on pois koulutuksesta, terveydenhuollosta, kansakunnan hyvinvoinnista. Sotilasmenot ovat suurinta tuhlausta, pois hyvinvoinnista.

Valitettavasti niiden kasvattamisesta ollaan taas tekemässä pakollisia.

Vladimir Putin on aloittanut syöksykierteen, jolla aiheutetaan pahoinvointia niin Ukrainassa, Venäjällä kuin muualla Euroopassa, ja lopulta koko maailmassa. On syytä muistaa, että vuoden 1945 jälkeen maailmassa ei ole ollut yhtään ainoaa vastaavaa laajamittaista sotaa. Tämän hyökkäyksen ja valloitusretken erottaa muista sodista ja kahakoista se, että asevarustelun supervalta hyökkää ilman syytä heikomman, suvereenin valtion kimppuun aikomuksena liittää tuo maa itseensä, joko tosiasiallisesti tai juridisestikin.

 

Mir. Venäjän sana tarkoittaa paitsi rauhaa niin myös maailmaa. Nyt uneksimme turhia unia siitä, että Venäjä haluaisi mir mira eli maailmanrauhaa. Ei halua, Putinin johtama Venäjä haluaa itselleen maailman, mutta rauhaa ei itselleen eikä muillekaan.

Jotain hyvääkin: joukkoviestimet toistavat päivä toisensa jälkeen ihmetystä siitä, kuinka käytännöllisesti katsoen koko maailma on yhtynyt vastustamaan Venäjän aikeita.

On hyvä että jaksavat ihmetellä. Venäjän hyökkäys lopetti erään aikakauden, mutta muun maailman yksimielisesti toivoma mir mira on valtava muutos erityisesti maissa, jotka vielä pari viikkoa sitten tuntuivat olevan maailmankatsomuksellisesti ja poliittisesti niin polarisoituneita. Vasemmisto-oikeisto, konservatiivit-liberaalit, globaali ajattelu – nationalismi, ilmastonmuutos-ei ilmastonmuutosta, rokotukset pakollisia – rokotukset turhia. Kaikki nämä ovat unohtuneet jonnekin yhteisen rauhan ja vakauden tahdon alle.

Se on suuri ja tärkeä asia.

Kyseessä ei kuitenkaan ole pelkästään suuri ja tärkeä asia vaan – sitten joskus kun palaamme taas rauhaan – vaan tie eteenpäin. Ihmisillä on nyt mahdollisuus huomata, että suuret tavoitteet voivat vielä yhdistää kaikkia. Ukrainan nationalismi on saanut puolustajakseen liberaalit kansainvälisyysajattelijat, pandemian kulkuun liittyvät asiat jäävät merkitykseltään toiseksi verrattaessa ydinsodan kauhuihin. Yhtäkkiä muistamme taas ne kymmenet miljoonat kidutetut ja tapetut, jotka 1900-luvun suurissa sodissa jäivät militarismin ja sokean valloitushalun jalkoihin. Niissä kuoli kaikkien puolueiden ja rotujen edustajia, ympäri maailman ja muista ristiriidoista välittämättä. Sokeasti.

Ja vihdoin tosiaankin vuoden 1945 jälkeen koitti laajamittainen rauhan aika, joka toi uutta kukoistusta ympäri maailman.

Tulevaisuudessa on mahdollisuus samaan, unohtaa pienemmät erimielisyydet ja keskittyä kukoistuksen rakentamiseen. Ja rauhaan. 

Raison d’état on kardinaali Richelieun aikanaan Ranskassa käyttämä termi. Se tarkoittaa kansainvälisen diplomatian kielessä tilannetta, jossa ”valtiolliset syyt”, kuten käsitteen voisi kömpelösti suomentaa, menevät joissakin tilanteissa ohi niin lakien kuin moraalin. Se on jääkylmä ja usein päätöksenteon ja tilannearvioinnin harhaan johtava käsite, jolla puolustellaan nimenomaan sotia. Putin käyttää tuota argumentointia hyökätessään rauhallisen kansan kimppuun. Hänen Venäjän valtiolle kuvittelemat edut ohittavat kaikki vainajat, moraalisen pahan, köyhtymisen, lasten nälän ja hädän, kaiken. Raison détat – hänen määrittelemänään – on tärkeämpi.

Lopulta Venäjän raison d'état ei tuota tuloksia. Putin gangstereineen ei saa maailmaa eikä rauhaa njet mir i njet mir. Hän saa sodan ja kaikkien tuomion niin nyt kuin tulevaisuudessa.

Meidän kaikkien muiden pitäisi vain uskoa tulevaisuuteen ja taistella kaikin voimin sitä vastaan, että me jatkaisimme vihan kierrettä. Ei ole  pahoja venäläisiä vihattavana, aivan kuten saksalaiset eivät ole tänä päivänä yhä uudestaan ja uudestaan pahoja natseja.

On vain ihmisiä.  Ja rauhaa toivoneita vainaita.