Kotimaan politiikassa tapahtuu koko ajan niin paljon, että pitäisi olla oikeastaan päivittäin kommentoimassa. Omaan tyyliini kuuluu kuitenkin antaa asioiden asettua ennen kuin kirjoitan mitään.

Tämä kansan mielipiteen vastainen häly ei kuitenkaan katoa kuin ehkä vasta neljän vuoden kuluttua, joten parempi vain kirjoittaa.

Kansa äänesti vasemmiston pois vallasta, ja niinpä saimme oikeistohallituksen. Punavihreät eivät tiedä miten päin hyppiä seinille ja oksentaa paheksumistaan ja vihaansa kansan enemmistön niskaan voivottelemalla, ärhentelemällä, haukkumalla, nalkuttamalla…. kaikilla tavoin osoittaakseen, että äänestäjien mielipide ei heidän ajatuksissaan paljon paina.

Kansan pitäisi kai heidän mielestään pyytää anteeksi sopimatonta käytöstään.

Perussuomalaiset saivat paljon ääniä ja tuntuvat jatkavan kannatuksen lisääntymistä. Eivätkä muut hallituspuolueet sen mieluisimpia näille vouhkaajille ole, vaikka Persujen kolttosia seuratessa on tietenkin helpompi lyödä käsiään yhteen kuin entisaikojen kirkonkylän akat ja huokailla hämmästyksestä.

Ja tietenkin inhosta. Miten kansa voi olla niin tyhmää! Ja että nuorisokin vielä on enemmän Persuja kuin Vihreitä? Ei sellainen kuulkaa käy!

Melu on paljon kovempi kuin Sanna Marinia  vastustavien tytöttelijöiden meteli.

Punavihreiden pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat suoltaa nyt vuorotellen juttuja Persujen möhläyksistä ja sukupuolivähemmistöistä (miksi muuten Pridesta on enemmän juttuja kuin Suviseuroista – molemmissa on suunnilleen yhtä paljon osallistujia).

Vilhelm Junnilan töpeksintä on saanut jo liikaa palstatilaa, ja onneksi saatiin heti perään tarinaa kansanedustaja Juha Mäenpäästä ja syistä jotka johtivat hänen häätöönsä Provinssirokista.

Ellei suoranaisia uusia (tai aikaa sitten sattuneita) skandaaleita löydy, aina voidaan eri suunnista haukkua hallitusta. Taitavasti taas löytyy taloustieteilijöitä, jotka eivät ole klassisen talousteorian kannalla vaan kannattavat vasemmiston suosimaa uuskeynesiläisyyttä. Hienosti voidaan arvailla, että Petteri Orpo  on kyllä ihan varmasti nyt liemessä.

Ja näitä juttuja sitten julkaistaan arvolehdistössä. Somesta on turha mainitakaan.

Että sitä rataa.

Politiikan amatöörivouhottajilta menee usein kaksi asiaa sekaisin. Omat toiveet eivät ole sama kuin se mitä tulee tapahtumaan edes jollain todennäköisyydellä.  Kiinnitäpä huomiota tähän asiaan. Moni älykäs, oppinut henkilökin erehtyy miettimään omia haaveitaan maailman kehityksestä, ja esittää niitä itselleen ja muille ennustuksena tulevaisuudesta.

Näin ei kuitenkaan ole. On tietenkin ymmärrettävää, että tuntuu ikävältä, jos maailmassa on ihmisiä, jotka ajattelevat toisin kuin minä itse. Demokratiassa kuitenkin enemmistö päättää – väärin tai oikein.

Suomesta ei näytä olevan tulossa vasemmistoidealistien paratiisia. Mutta pelkkää propagandaa ja liioittelua on kuvitelma siitä, että Suomesta tulisi natsivaltiokaan.

Haluaisin näitä tuohtuneita touhupeppuja hieman rauhoittaa.

Suomi on pärjännyt hyvin erilaisten hallitusten johdolla yli sata vuotta. On nähty huonoja ja hyviä ministereitä, vasemmistoa ja oikeistoa, Neuvostoliiton nöyristelijöitä ja länsiliittoutuma EU:iin ja Natoon liittäjiä. Mutta Suomi sen kun porskuttaa.

Hyvä on hallintomme keskimäärin ollut.

Toisaalta ei hallitus kaikkea tässä maassa ratkaise. Yllätyksenä joillekin voi tulla, että maamme kehitys on paljon yksityissektorinkin käsissä, ja lisäksi niin Euroopassa kuin muuallakin vellovat suhdanteet vaikuttavat piskuiseen Suomeen valtavan paljon. Ja Brysselissä tehdään yhä päätöksiä asioistamme. Ja hallitukset pyrkivät löytämään konsensuksia (vai pitääkö sanoa lehmänkauppoja) pysyäkseen pystyssä.

Ministerit vaihtuvat. Antti Rinne  lensi pois kuin leppäkeihäs, Sanna Marin, jota jotkut pitävät lähes pyhimyksenä, ei ollut loppujen lopuksi kansan mieleen. Mutta tilanne on yhä hyvä, ja jatkuu sellaisena.

Ennustan, että vasemmiston toiveuni ei toteudu, vaan hallitus jatkaa. Ja olen varma, että vasemmiston riekkuminen jatkuu rasittavana, mitään edistämättömänä pölinänä vielä pitkään.

 

Omilla toimillaan ja melskaamisellaan oppositiota kannattavat tavalliset kansalaiset tekevät paljon pahaa maallemme: polarisaatio ja klikkiytyminen, levottomuus ja jopa toivottomuus lisääntyvät. Aivan turhaan.

Samainen Helsingin Sanomat julkaisi yllättäen tänään jutun, jossa todettiin, että ei ole hyvä, jos kutsuvieraana olevia kansanedustajia häädetään tapahtumista. Erittäin hyvä – siinä kommentissa oli sovittelun ja rauhan etsimisen makua. Ja sitä me tarvitsemme, emme sotaa.