Blogi julkaistaan myös Bloggerissa eli täällä.  Blogi saattaa myöhemmin siirtyä kokonaan bloggeriin.

Sanoilla on mukava leikkiä. Tosin leikkiminen voi olla myös vaarallista, sillä sanoilla meitä pystytään ohjaamaan usein enemmän kuin luettelemalla kaikki tosiasiat. Mieti kahta eri tapaa kertoa uutinen:

1) ”Audikuski tuhosi naisen elämän lanaamalla hänet maahan ylinopeutta ajaessaan.”

2) ”Neljän promillen humalassa toikkaroinut nainen käveli arvaamatta auton eteen moottoritiellä. Auto ajoi lähes sallittua nopeutta.”  

Molemmat kertoivat osan faktasta. Molemmilla pyritään vaikuttamaan mielikuviisi.

Ei ole ihme, että joitakin sanoja ja sanontoja pyritään kieltämään ja joitakin käyttämään iskulauseissa hokemana. Hämmästyttävää on, kuinka nopeasti kielletyt sanat muuttuvat kunkin muodikkaan poliittisen virtauksen mukana, ja kuinka nopeasti jotkin iskusanat juurtuvat kielenkäyttöön – ja katoavat unohduksen hämärään.

Kuka muistaa, että joskus sanoja ”jalous” ja ”ylevyys” käytettiin paljon ja tosissaan? Entä kuka muistaa, että joskus oli aika jolloin sanaa ”vastuullisuus” ei hoettu jokaisessa yhteiskunnallisessa puheenvuorossa?

N-sanaa en uskalla panna tähän blogiin. Viisikymmentä vuotta sitten se oli aivan tavanomainen sana. Joskus sitä käytettiin ivallisesti, väheksyen N-rotua, joskus se taas oli täysin neutraali tai jopa positiivinen. N-musiikkikulttuuria ihannoitiin monissa piireissä. N-mellakat Yhdysvalloissa mainittiin uutisissa, eikä uutinen sanaa käyttämällä ottanut kantaa N:ien hyvyyteen/huonouteen. N:ille naurettiin heiden kuvitellun alkeellisuutensa vuoksi.

Nykyään joku (kuka?) on päättänyt, että N on pejoratiivinen, halveksuva sana. Siksi puhumme vain mustista tai ruskeista tai pelkästään ihmisistä tai afrikkalaisperäisistä tai… Ehkä ajatuksemmekin muuttuvat samalla?

Poliittisesti aktiivisella 1970-luvulla Suomen vasemmisto identifioi itseään käyttämillään sananvalinnoilla. Tässä muutama esimerkki:

• ”Rauha” tai ”rauhanliike” eivät tarkoittaneet rauhan edistämistä vaan sitoutumista Neuvostoliiton johtaman sosialististen maiden Varsovan sotilasliiton tavoitteisiin, ja samalla kaiken Yhdysvaltojen sotilasoperaatioiden tuomitsemista. ”Rauhanpuolustajat” oli yhdistys, joka oli äärivasemmiston ase, ei valkoinen kyyhky.
• ”Edistys” ei suinkaan tarkoittanut edistystä laajassa merkityksessä vaan vasemmistopuolueiden tavoitteiden toteutumista, joihin tuolloin vielä kuului muun muassa finanssilaitosten ja lääketeollisuuden ottaminen yhteiskunnan haltuun. ”Edistys” oli myös muita yhteiskunnan muutoksia Marxin oppien mukaisesti. ”Edistyksellisyys” ei tarkoittanut esimerkiksi lääketieteen edistymistä vaan Marxin oppirakennelmien toteuttamista.
• ”Tieteellinen marksilaisuus” ei ollut tieteellisyyttä vaan yritystä luoda erään sittemmin epämuodikkaaksi muuttuneen 1800-luvun ajattelijan kirjoitusten ympärille tieteellisyyden kuvitelma, jolla vallankumouksellinen vasemmistoliike saattoi todistaa, ettei kyse ollut vain tunteenomaisesta hyppimisestä kaduilla banderollien kanssa.
• ”Porvarillinen hegemonia” oli ehdottomasti vastustettava asia. ”Porvarillinen” tarkoitti vasemmistolle jotain todella kammottavaa ja pahaa – eikä suinkaan sitä tavallisten pulliaisten ei-sosialistista ajatusmaailmaa, jota suomalaisten enemmistö kannatti silloin ja vielä nykyäänkin. ”Hegemonia” oli hienosteleva ja vasemmiston suussa myös tuomitseva sana, joka antoi ymmärtää, että porvareilla ja porvarillisella ajatusmaailmalla oli tuomittava ylivalta yhteiskunnassa. Tosiasiassa kyse oli demokratian soveltamisen tuloksesta. Joka vaaleissa porvarit voittivat. Siksi porvareilla oli ylivalta. Eivät he kyllä porvareita olleet sanan historiallisessa merkityksessä. Ennen puhuttiin kaupunkien porvareista, joita olivat muun muassa kauppiaat. ”Porvari” oli vasemmistolle kirosana, joka tarkoitti – arvasit oikein – henkilöä, joka oli haluton lähtemään rakentamaan sosialismia.

Nykyään on samanlaista.

On tärkeä huomata, että vasemmisto kaappasi menestyksekkäästi omaan käyttöönsä edellä mainitun kaltaisia tavallisia, yleisiä sanoja, joiden todellinen merkitys oli laajempi ja tulkinnanvaraisempi. Samaan taikatemppuun vasemmisto kykenee yhä nykyään, ihme kumma. Vain persut ovat kyenneet tekemään jotain vastaavaa omalla maahanmuuttokriittisellä sanastollaan.

Olen kerännyt listaa nykyhetken ”edistyksellisten” hienostelevista sanoista. Kun kuulen/ näen jonkun käyttävän jotain näistä sanoista, tiedän että pitää olla varuillaan. Hän on hyvin todennäköisesti ominut papukaijamaisesti ideologien propagandasanaston ja käyttää sitä ajattelematta syvällisesti ja itsenäisesti – ja samalla hän toimii tarkoitushakuisesti, edistääkseen ideologiaa, ei ihmisten reealimaailman hyvää elämää.

Ja hän kuulostaa viisaammalta ulkoa opittuine ajatuksineen ja fraaseineen. Paitsi jos kuuntelee riittävän tarkasti ja on itse aktiivisesti selvittänyt asioiden todellista sisältöä itselleen. Useimmissa tärkeissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä eivät iskulauseet ja -sanat riitä kertomaan kaikkea. Tosielämässä ollaan aina harmaalla vyöhykkeellä, ei hienolta kuulostavan sananhelinän maalaamassa mustavalkoisessa maailmassa.

Toivon, että kun luet tai kuulet jonkin seuraavista sanoista, muistat, että kyseessä saattaa olla propagandistinen, todennäköisesti yksipuolinen näkemys. Kyseenalaista kuulemasi ja ota selvää asioista. Ja selvitä myös, mitä kuulemasi sanat oikeasti tarkoittavat.

Tässä listaa. Täydennän sitä itselleni jatkuvasti.

Inklusiivinen, identiteetti, toiseuttaminen, patriarkaatin ylivalta, voimaantuminen, kehohäpeä, kehopositiivisuus, sukupuolineutraali, binäärinen, cis-ihmiset, sukupuolittaminen, kulttuurinen appropriaatio, intersektionaalinen feminismi, sukupuolitietoinen budjetti, heteronormatiivisuus, rodullistaminen, manspleinaaminen, tone policing, toksinen maskuliinisuus, kriittinen rotuteoria, turvallinen tila, feministinen ulkopolitiikka…

En aio nyt analysoida jokaista sanaa. Tässä vain yksi esimerkki:

”Kriittinen rotuteoria” ei tosiasiassa tarkoita kriittisyyttä eikä oikein teoriaakaan. Se merkitsee yksinkertaisesti erään poliittisen suuntauksen väitettä siitä, että jokainen valkoinen ihminen on aina rasisti. Iskusanojen ulkopuolisessa todellisuudessa tätä väitettä voidaan eritellä, ja siihen on helppo löytää vastaväitteitä ja historiallisia vaiheita sekä muutoksia. Lopputulos analyysistä olisi tietenkin aivan jotain muuta kuin sen käyttö propagandistien suussa tarkoittaa.

--