Kotikaupunkini Helsingin suunnittelussa on useita tavoitteita. Yksi on tehdä siitä kiinalaisen suurkaupungin pahimpien slummien näköinen pilvenpiirtäjäunelma. Unohdetaan tietenkin, että Helsingissä ei ole kymmentä miljoonaa asukasta ja että Kiinassa jättikaupungit eivät ole olleet unelma, vaan ratkaisu valtavan maan nopeaan urbanisaatioon – mikä vuorostaan on mahdollistanut maaseudun köyhyyden vähentämisen radikaalisti vain parissa vuosikymmenessä.

Helsingistä ei tule New York, siitä tulee heikko jäljitelmä Guangzhousta.

Helsingissä riittää rakentamatonta maata, kuten eräs maan pakko-ottamista Sipoolta aikanaan vastustava harrastajalentäjä niin hyvin osoitti lentäessään Malmin lentokentältä ympäri kaupunkia: kaikkialla oli lähinnä metsää. Korkeiden talojen sijasta voisi hyvin suunnitella täysin toisenlaista stadia vaikkapa 1950-luvun parhaiden mallien mukaan: Herttoniemi, Roihuvuori, Munkkivuori.

Pilvenpiirtäjät liittyvät johonkin muuhun. Vaikea sanoa mihin muuhun, ehkä jotenkin vanhakantaiselta tuntuvaan unelmaan Helsingistä oikein Suuren Maailman Metropolina.

Mutta siis unelma on kyseessä, ei realistinen kaupunkisuunnittelu.

  --

Toinen selkeästi ilmaistu tavoite on raitioteiden ja muun joukkoliikenteen lisääminen ja yksityisautoilun vähentäminen. Autoliikenteen sujuvuutta vähennetään monin keinoin, muun muassa ikipunaisilla liikennevaloilla sekä sulkemalla autokaistoja ja lisäämällä pyöräteitä. Ja kas, tavoitteessa onnistutaan puolittain: autoilijat jonottavat turhautuneina ja pyörätiet ammottavat tyhjyyttään. Edelleen kuitenkin yksityisauto on helpoin tapa siirtyä paikasta toiseen ellei sitä tai auton pysäköintiä ole kiusantekomielessä tehty lähes mahdottomaksi.

Poliittisista (lue: unelmoivista) syistä liikennettä sujuvoittavaa keskustatunnelia ei ole koskaan siis rakennettu. Autot ruuhkautuvat sen sijaan kaduilla aiheuttaen harmia niin jalankulkijoille, pyöräilijöille kuin tietenkin autoilijoille itselleen. Vain ideologiset kaupungin poliittiset päättäjät riemuitsevat. Saimmepa estettyä liikkumista niiltä, jotka ovat kanssamme eri mieltä!

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivätkö useimmat – myös auton omistajat -  haluaisi viihtyisiä autottomia, meluttomia ja pakokaasuttomia alueita istuskella ja kävellä leppoisasti. Mutta auton julistaminen suureksi Saatanaksi senkin jälkeen, kun niiden saastuttava ja meteliä lisäävä vaikutus lähenee nollaa on pelkkää ideologista höpinää. Sen sijaan pitäisi varmistaa, että myös autoilijat (myös ihmisiä!) pääsevät liikkumaan ja pysäköimään.

--

Olin kovin hämmästynyt huomatessani tänä syksynä, että Sörnäisten tunneli on saanut vahvan kannatuksen. Vain Vasemmistoliitto ja Vihreät vastustavat, joten todennäköisesti tunneli toteutetaan. Asia on tulossa juuri kaupunginhallituksen käsittelyyn.

Eräs tärkeä valtakunnallinen lehti uutisoi asiasta otsikolla: ”Autoilua lisäävän Sörnäisten-tunnelin toteutuminen etenee”. Otsikosta voi huomata lehden poliittisen – eli ei neutraalin – suhtautumisen asiaan. Miksi kärkeen nostettiin autoilun lisääntyminen? Otsikko olisi voinut olla myös: ”Liikennettä helpottavan…” tai ”Jalankulkijoiden olosuhteet paranevat: autot maan alle”.

Ja kuin kaikuna äärivasemmiston ja sitä myötäilevän lehdistön ajatuksille Helsingissä oli pienimuotoinen mielenosoitus. Mukana olivat usual suspects, kuten Elokapina ja Greenpeace. Kaikkeen nekin ehtivät.

Tunneli on kallis, nyt puhutaan 180 miljoonasta eurosta. Tätäkin on protestoitu. Hintaa voi verrata Laajasalon Kruunusilta-hankkeeseen, raitiovaunusiltaan, jolla palvellaan yksinomaan muutamia tuhansia laajasalolaisia. Hankkeen kokonaishintahan on jo nyt kohonnut 260 miljoonaan. Sörnäisten tunneli taas yhdistää kaksi Helsingin pääkatua ja palvelee varsin laajaa osaa Helsingin väestöstä.

Ehkei mielenosoituksessa ollut paljon väkeä, sillä tunneli helpottaisi Kalasataman kevyen liikenteen yhteyksiä. Ja Kalasatamahan on Helsinkiä kiinalaiseksi slummiksi tavoittelevien idealistien lempilapsia. Mikä tahansa rahamäärä ei ole liian suuri siellä asuvien hyväksi!

--

Helsingin kehittymistä on mielenkiintoista, joskin useimmiten surullista, seurata. Juttelin kaupungin kehittämisestä ystäväni kanssa. Hän kiinnitti huomioni erääseen asiaan: länsipuolta kaupungista ei kehitetä lainkaan, vain itäpuolta. Tässäpä olisi tutkivalle blogistille mielenkiintoinen selvityskohde. Katsotaan riittääkö aikaa. Voiko tuo väite pitää paikkansa?