Blogini julkaistaan myös täällä Bloggerissa, jonne se saattaa tulevaisuudessa siirtyä kokonaan.

 

Hyvää joulua kaikille lukijoilleni!

Sesongin tervehdykset, sanoisi joku mutta tarkoittaa samaa. On lomasesonki, joulu tai vaikkapa Saturnalia-juhla. Mikä tahansa niistä, mutta kyse on hengähdystauosta. Myös niillä, jotka sanovat haluavansa paeta jouluun liittyvää hulabaloota ja matkustavat jonnekin kauas.

Toivotin ystävälleni hyvää joulua ja samalla uutta vuotta. Sanoin: ”Toivottavasti aikasi ja toiveesi ovat tasapainossa”.

Hän vastasi: ”Ajan ja toiveiden tasapainoa harjoittelen varmaan jatkossakin”.

Niinhän se on. Ihminen haluaa tehdä yhtä ja joutuu tekemään toista. Ja kiroilee omaa ulkopuolisten pakotteiden rajoittamaa, liian kiireistä elämäänsä, myös Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa, jossa on enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan teollistumisen ajan alettua, niin vapaa-aikaan kuin kaikkeen, mitä rahalla voi saada.

”Aikaahan Jumal’ loi, kiireest’ ei virkkant mittään”, sanoo vanha suomalainen sananlasku. Nykyajan viisauksia on ajatus siitä, että kiirettä ei ole olemassa, on vain ajankäytön prioriteetteja.

Tosiasiassa on vaikea, joskus jopa mahdoton säädellä omaa ajankäyttöään. Työ, lapset, sairaudet… ja kun kaikelta pakolliselta jää aikaa, on niin voipunut, että haluaa vain levätä. Vaikka haluaisimme olla vähemmän tehokkaita työssämme, meille jää usein kaksi vaihtoehtoa, jotka raadollisimmillaan sanotaan näillä sanoilla: tulos tai ulos.

Työelämässä on pakkoja, joita on vaikea välttää. Mutta niinhän asian tavallaan kuuluukin olla. Jos ottaa itselleen vastuun jostain, se pitääkin hoitaa kunnolla. Ollessani hetken aikaa pomona, sanoin tiimini jäsenille: ”En arvosta työntekoa”.  

Kaikki höristivät korviaan. Selitin heille mitä tarkoitin. ”Ei tänne työtä tulla tekemään, vaan hoitamaan mahdollisimman hyvin sovitut asiat. Sitten kun ne on riittävän hyvin hoidettu, nostakaa vaikka jalat pöydälle. Minä en tule patistamaan teitä lisätöihin”.

Mutta on paljon paikkoja, joissa pitää hyöriä kuin viimeistä päivää, jotta tulos kohenisi. Välillä se on pakollista. Konkurssi voi uhata, liiketoiminnan muutokset aiheuttaa työvoiman vähentämistä ja niin edelleen.

Monessa muussa voi ajankäyttöön vaikuttavaa toimintaa priorisoida. Lastenhoidossakin on monta pakkoa, mutta paljon myös valintoja. Kumpi on tärkeämpää: lasten monta ilta viikossa vievät harrastukset vai se, että ollaan kaikki rauhassa kotona? Jossain on tasapaino, eikä se ole siinä, että kaikki ovat nääntyneitä. Lähdenkö ylipitkälle juoksulenkille, vai jäänkö kotiin lukemaan rauhassa kirjaa, joka tuo minulle hyvän mielen ja edistää siksi ehkä terveyttäni paremmin kuin tavoitteellinen juoksenteluni? Tapaanko ystäviäni, vai keskitynkö omaan seuraani, joko (kuvitellun) itseni kehittämisen parissa tai katsoakseni joutavanpäiväistä tv-sarjaa?

Oli miten oli, ei minusta ole tietenkään neuvomaan, miten kunkin lukijan pitäisi elämäänsä elää. Jokaisella on oma elämänsä ja kohtalonsa, enkä tiedä niistä mitään. En siis käytä aikaani leikkimään opettajaa.

Syvällä omissa ajatuksissani on kuitenkin ymmärrys joulun kaltaisten kollektiivisten hengähdystaukojen tärkeydestä. Jos voisin, pyhittäisin myös yhden lepopäivän viikossa. Sulkisin kaupat ja ohjaisin niin itseäni kuin muitakin aivan toisenlaiseen elämään kuin arkena. Lepo luo rauhaa, ja rauha luo voimaa. Ja voimakas ihminen menestyy parhaiten niin elämässä yleensä kuin vaikkapa näännyttävissä töissä.

Kun toivotan hyvää joulua, toivotan siis nimenomaan rauhallista joulua. Toivon, että kaikki kynnelle kykenevät, eli ne, joita elämä ei joulunakin potki liikaa päähän, lakkaavat hetkeksi tavoittelemasta elämänlaadun parantamista, rahan keräämistä, kodin siisteyttä, lasten kasvattamista ja ylipäänsä kaikkea nopeutta.

Istu tuoliin tai makaa sängyssä, ja anna maailman virrata ohitsesi tai sattumanvaraisten ajatusten tulvia päähäsi. Unohda torttujen teko, jos se rasittaa sinua:

Take it easy!