Afganistanin synkästä tilanteesta on kirjoitettu viime päivinä niin paljon, että emmin sanoa asiasta mitään. Lehdistö on perusteellisesti kattanut niin viimeaikaiset tapahtumat kuin taustaakin.

Uskaltaudun kuitenkin kirjoittamaan muutaman sanan minäkin, sillä olen seurannut tapahtumia levottomana. On purettava omat ajatuksensa.

 

Israelilainen professori Yuval Noah Harari julkaisi vuonna 2011 laajaa huomiota saaneen teoksensa Ihmiskunnan lyhyt historia. Muun muassa Bill Gates kirjablogissaan kertoi teoksen vaikuttaneen häneen syvästi.

Eräs teema, jota Harari käsitteli kirjassaan, oli imperiumit. Hänen teesinsä oli, että sivistys ja ihmiskunnan kehitys on edennyt nimenomaan imperiumeissa. Asiasta voidaan olla toki monta mieltä, mutta on hyvä muistaa, että kansallisvaltioita, sellaisena mitä sillä nykyään tarkoitetaan, ei ihmiskunnan historian ensimmäisinä vuosituhansina ollut edes olemassa.

Harari käytti esimerkkinä Lähi-Idän aluetta. Hän mainitsi, että Lähi-Itä on oikeastaan aina ollut kaksijakoinen: on ollut laajenemishaluisia, useimmiten sotaisia imperiumeja (aina Sumerin ajoista lähtien yli 6000 vuotta sitten) ja toisaalta on ollut yhtä sotaisia heimoja. Itsenäisiä, nykyaikaisia valtioita ei ollut ennen kuin Kansainliiton hyväksymät Ranskan ja Britannian ”mandaatit” – eräänlaista imperialismia nekin - alueella purettiin toisen maailmansodan jälkeen.

Samaan aikaan vielä 1900-luvulla perinteiset heimot tapoineen, tottumuksineen, kulttuureineen olivat voimissaan kuten aina ennenkin.

Afganistanin historia oli 1900-luvulla monella tapaa erilainen kuin mm. Syyrian ja Irakin. Jos katsotaan alueen historiaa pitemmälle, se oli toki erilainen kuin Lähi-Idän maiden. Etäisyys oli sekä henkisesti että maantieteellisesti pitkä. Muun muassa muinainen zarathustralaisuus on vaikuttanut valtauskonnoiksi tulleiden buddhismin ja islamin rinnalla samaan tapaan kuin Iranissa, maassa, jota on vaikea ymmärtää pohtimatta zarathustralaisuuden merkitystä – Zarathustrahan oli persialainen.

Afganistanin kuningaskunta perustettiin vuonna 1929. Valtion itsenäisyyden aika on kuitenkin lyhyt verrattuna koko alueen historiaan. Ja pidemmälle menneisyyteen katsoessamme näemme yhtäläisyyksiä Lähi-Itään ja Hararin ajatuksiin: imperiumeja ja heimoja.

Heimoista olemme nytkin saaneet lehdissä lukea. Talibanit yhdistetään Pashtun-heimoon, joka edustaa n. 40 prosenttia kansasta. On liian pitkälle menevää sanoa, että Afganistanin surullinen tilanne olisi yksinkertaisesti heimosotaa. Kyse on tietenkin, kuten aina sodassa, vallan halusta ja kuvitelmasta, että vain oma elämänmuoto on oikea. Islam ja heimot ovat pelkkää sumuverhoa, mutta piilevät silti taustalla selittävinä tekijöinä.

Jos verrataan vaikkapa Suomea ja Afganistania, on hyvä muistaa millä tavalla maat ovat erilaisia, ja miksi on vaikea kuvitella, että Suomessa oltaisiin vastaavassa tilanteessa kuin Kabulin kaduilla tällä hetkellä.

Suomessakin on eräänlaisia ”heimoja” ja jopa vanhoja heimoja savolaisineen jne. On uskonlahkoja ja ideologisia vastapooleja. Miksi Suomessa ei käy kuten Afganistanissa?

Koulutus. Tieto. Vauraus. Yhdenmukaisuus ja yhdenvertaisuus asukkaiden kesken. Syyt ovat tällaisia.

On vaikea kuvitella esimerkiksi lestadiolaisten masinoivan sodan ja vallankaappauksen. Joidenkin pelkäämät oikeistopopulistitkin ovat kaukana terrorista, aseista ja vallankaappauksesta. On vaikea myös kuvitella, että Suomessa naisten asema muuttuisi edes vähäisessä määrin Afganistanin alistavaan suuntaan. Miehet Suomessa suhtautuvat naiseen liberaalisti ja tasavertaisesti – toisin kuin enemmistö Afganistanin miehistä. Se on meidän kulttuuriamme.

Olen valitettavasti unohtanut, mistä luin aikoja sitten ajatuksen, että jokaisessa maassa on ihmisiä, jotka elävät ikään kuin eri aikakausissa. On nykyaikaisia ihmisiä, ja on niitä jotka elävät jopa satojen vuosien takaisessa todellisuudessa. Suomen kaltaisessa maassa tämä on muuttunut sadan vuoden aikana radikaalisti. Nopeat kulkuyhteydet, televisio ja viime kädessä internet homogenisoivat väestön nykyaikaiseksi. Vain sukupolvien väliset erot muistuttavat menneisyydestä – ja tietenkin jotkin hitaasti muuttuvat tavat ja traditiot.

Afganistanissa on toisin. Maassa monet elävät tietyllä tapaa menneisyydessä. Tiedon määrässä on eri ryhmien välillä isoja kuiluja, ja vanhoista heimotavoista pidetään kiinni aivan toisin kuin Suomessa. Myös uskonnon – ja eri lahkojen – merkitys on aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Tämä asiantila vaikuttaa osaltaan siihen, että Afganistanissa viime viikkojen tapahtumat olivat mahdollisia.

 

Traditiot elävät. Palatakseni Lähi-Itään: Vielä tänä päivänäkin heimojen tärkeydestä kertovat muun muassa Irakissa ja Syyriassa avioliitot, joista varsin suuri osa, kymmeniä prosentteja solmitaan serkkujen välillä. Miksi? Vahvistetaan sukua, eli heimoa.

Emme voi enää luottaa naiivisti siihen, että maailma olisi menossa kohti liberaalia, kapitalistista länsimaista ajattelua kohti. Meidän ihanteemme ja tavoitteemme perustuvat meidän historiaamme. Toisaalla historian vauhtipyörä vie maita ja ihmisiä aivan eri suuntaan – eivätkä monet, tai ehkä useimmat, edes halua päästä länsimaiden kaltaiseen yhteiskuntaan. Muut arvot ovat tärkeämpiä.