Aivan alkuun henkilökohtainen tunnustus. Tämä blogi on harjoituskierros. Kirjoitan nimettömänä,  koska vasta harjoittelen, millä tyylillä ja mistä aiheista lopulta aion myöhemmin kirjoittaa omalla nimelläni. Olen toki kirjoittanut lehtiin ja kirjoihin omalla nimelläni, mutta en aiheista, joista nyt haluan tuoda ajatukseni julki.

Tämä tuli mieleen juuri tänään, sillä aamun alkajaisiksi luin Kari Enqvistin kolumnin YLE:n nettisivuilla. Hän käsitteli sitä mistä saa kirjoittaa ja mistä ei pidä kirjoittaa. Enqvist on älykäs ja viisas mies, jonka juttuja lukee mielellään. Hän johdatti minut ajattelemaan tiedonvälitystä laajemmin.

---

Enqvist kertoo, että tiedonvälityksen kauniissa kukkatarhassa on myös rikkaruohoja. Tällaisia: huuhaata, ääripopulisteja, kansanvillitsijöitä, meuhkaajia, harhaanjohtajia, natseja, persujen äärilaitaa, QAnon, salaliittoteoreetikoita, marginaalivouhottajia, hörhöjä. Kolumnisti luettelee todella luovasti rikkaruohojen nimiä!  Ja ”mahdollistajat” (kuten media) kastelevat rikkaruohot samalla kun ihanat kukatkin antaessaan näille rotjakkeille palstatilaa tai ruutuaikaa.

Ei tarvitse kovin paljon lukea rivien välistä ymmärtääkseen, että Enqvist suuntaa rikkaruohohalveksuntansa tiettyyn poliittiseen suuntaan – oikeistopopulisteihin. Tätä tulkintaa tukevat myös hänen aiemmat kannanottonsa.

Hyvä juttu, olen samaa mieltä rikkaruohoista joita hän luettelee. Valheellisuus ja kaistapäisyys eivät johda mihinkään hyvään. Kolumnissa on kuitenkin yksi puute. Harhaanjohtavaa tietoa, aivopesua ja sopimattomista asioista vaikenemista tulee milloin mistäkin suunnasta. Sitä Enqvist ei muista korostaa. Ei ole paha oikeisto ja hyvä vasemmisto. Molemmista löytyy hyvää ja pahaa.

Ystävissäni ja tuttavissani on paljon Vihreiden ja Vasemmistoliiton kannattajia, myös aktiivipoliitikkoja. Eräs heistä, Vasemmistoliiton vankkumaton kannattaja, hyökkäsi silmittömästi kimppuuni sosiaalisessa mediassa, kun olin hänen kanssaan samaa mieltä mutta väärällä tavalla, yrittäen löytää logiikkaa myös eri mieltä olevien ajatuksissa. Sain kuulla olevani ”tolkun ihminen”, mikä tarkoitti kaverini ideologian vastaista ja siksi väärää tapaa ajatella. Hänelle olin rikkaruoho.  

Valtakunnallisessa mediassa työskentelevä tuttavani, ankara feministi, kertoi minulle, että häneltä kiellettiin ykskantaan perussuomalaisten haastatteleminen erästä juttua varten. ”Niitä ei tarvita tänne sönköttämään asioitaan”, hänelle sanottiin. Lopullinen juttu, joka käsitteli naisten tasa-arvoa, jäi siis lähinnä samaa mieltä olevien todistajanlausunnoiksi siitä, kuinka joku mies on joskus heitä kaltoin kohdellut. Ystäväni, järkevä nainen, oli kauhistunut ja masentunutkin tästä tavasta tehdä journalismia.

Täysin katteeton huuhaa ja tarkoitushakuinen äyskintä on kammottavaa, enkä halua sitä tiedonvälitysvirrassani nähdä enkä kuulla. Mutta kyllä minua kovasti kiinnostaa, mikä saa ihmiset äänestämään Persuja tai Trumpia tai muita raffinoituneiden eliitti-intellektuellien halveksumia tahoja. En saa tästä tietoa, ellei minun anneta saada tietoa. Oletan, että me tavalliset tolkun ihmisetkin osaamme kyllä tehdä tiedonvaraisia viisaita päätelmiä ympäröivästä maailmasta. Ja siihenhän demokratia perustuu, eikö totta? Oletukseen että kansalaiset osaavat itse päättää asioistaan?

Kannattaa lukea – kun vielä saa – niin Suomen uutisia kuin Verkkouutisia kuin Kansan Uutisia kuin Demariakin Ja ulkomaisia lehtiä. Mutta kiinnittäkääpä huomiota, mitä ulkomaista mediaa Suomen tärkeimmissä uutislähteissä useimmiten siteerataan. Ne ovat kaikki - hieman epätarkasti sanoen – keskustavasemmistolaisia. The Guardian, New York Times, CNN…

Ja kaikki ovat englanniksi, koska muita kieliä ei osata. Mutta tämä onkin jo toisen blogin aihe.

Samoin on toisen blogin aihe, miksi eräät tieteentekijät, kuten Enqvist, niin innokkaasti sekaantuvat julkisuudessa aatepoliittisiin ja talouspoliittisiin aiheisiin – ja miksi heidät päästetään julkisuuteen.

Ja ”puolueettoman” tiedonvälityksen propagandaluonteeseen palaan myös toiste.

Seuraa tätä palstaa niin ehkä tiedät vähän enemmän…