Lyhyt jatko perjantaiseen MÖLÄYTYS-blogiini.

--

Katsoin eilen politiikan toimittajien järjestämän keskustelun: puoluejohtajat Petteri Orpo ja Sanna Marin. Se on yhä nähtävissä verkossa.

Elekieltä, mukaan lukien äänenkäyttö, on usein varsin kiinnostavaa seurata. Niin nytkin.

Kiinnitin huomiota pääministerimme käsiin. Kädet olivat lähes jatkuvasti nyrkissä, valmiina tappelemaan, aggressiivisesti. Välillä keskustelukumppania vastaan sinkosi suoraksi ojentuva käsivarsi kuin peitsi tai miekka. Petteri Orpo taas piti useimmiten käsiään lähellä vartaloaan, usein sormet ristittyinä, puolustavasti mutta samalla rauhantahtoisesti.

Sanna Marin ei kiljunut, kuten Petteri Orpo joskus meni möläyttämään (katso edellinen blogini). Sen sijaan hän puhui hengästyttävän nopeasti, kuin jokin tunnetila oisi vuotanut yli äyräiden. Sanaa tuli sanan perään kuin tukemaan hyökkääviä eleitä. Tyyliin kuului keskeyttää toisen puhe, olla antamatta puheenvuoroa, taktiikkana ilmeisesti toivoa hallitsevansa keskustelutilaa mahdollisimman paljon. Hallintaa, sotaa, aseita.

Petteri Orpo joutui hitaampine, analyyttisempine puhetyyleineen taas puolustuskannalle eikä pystynyt aggressiivista vuodatusta keskeyttämään.

Marinin elehdintä ja puhetyyli olivat kuin klishee porvareita vihaavasta ja nyrkit pystyssä heiluvasta vasemmistosankarista. Orpolle ei jäänyt oikein tilaa osoittaa mitään – paitsi rauhallisuutta ja muutama nauru sekä lähes jatkuva hymy.

Joistain lehdistä voi lukea, että näiden kahden väittely oli tulista. Ei näin; vain Sanna Marin oli kipakka ja tulistui, tappeli, taisteli, soti, tuhahteli, osoitteli sormellaan, heristeli nyrkkiään, oli hermostunut.

Välillä ei voinut välttyä tältä ajatukselta: keskustelijat olivat rauhallisena pysyvä isä ja teini-ikäinen, älämälööllä kapinoiva tytär.

Marinin vuodatus ei ollut valtiomiesmäistä keskustelua, jossa asioita hyvin perustellen esitetään vakuuttavasti. Orpo yritti pysyä joissakin faktoissa, mutta hänestä ei ollut vastaamaan Marinin purkauksiin.

Kun meillä oli tasavallan presidenttinä Tarja Halonen, monet muistavat, kuinka vähitellen julkisuuteenkin valui tieto siitä, ettei hän ollutkaan leppoisa muumimamma vaan äkäinen, arvaamaton henkilö. Jos minulla vielä joitakin illuusioita oli Sanna Marinista, ne katosivat eilisen lapsellisen esityksen myötä. Hänen hyvät puolensa peittyivät sellaiseen soheltamiseen ja sotaisuuteen, että varmaan moni jo huomaa hänestäkin, että kiiltokuva hänestä ei vastaa todellisuutta.

      Haluammeko nyrkit pystyssä riehuvan pääministerin?