Maanantai-iltapäivän pikainen lehdistökatsaus:

YLE julkaisi nettisivullaan Leena Vilkan kolumnin ”Maapallon pelastamiseen tarvitaan ajattelun muutos ja järeitä toimia heti”.

Vilkka luo hyvän katsauksen ihmiskunnan historiaan luonnon hyväksikäyttäjänä (eikä käyttäjänä) ja siihen, kuinka tarvitaan koko ajattelutavan ja maalimankatsomuksen muutos. Hän kertaa asioita, jotka tulevat usein esille puhuttaessa odottavasta ympäristökatastrofista.

Oma vähäinen tietomääräni näyttää samaan suuntaan kuin Vilkan kolumni, ja yhdyn niihin jotka ovat huolissaan asiasta. Olen silti varovainen kannanotoissani, sillä on hyvin vaikea saada riittävästi eksaktia ja oikeaa tietoa aiheesta – tietoa on yksinkertaisesti liikaa, ja monet tietona esitetyt yksityiskohdat ovat usein vain ekstrapoloituja ennusteita.

Kiinnitän kolumnissa siksi huomiota vain kahteen asiaan.

Vilkka kirjoittaa viitaten ympäristöasioihin: ”Minusta on käsittämätöntä, miten vähän maapallon kohtalonkysymykset kiinnostavat tai niitä tutkitaan”.

Olen eri mieltä. Käsittääkseni ei ole toista uutta asiaa, joka olisi saanut niin paljon huomiota ja tutkimusta osakseen kuin ympäristön heikkenemiseen liittyvät kysymykset. Sanon uutta asiaa, ja tarkoitan sitä, että ennen 1990-lukua asia oli vain vähäisen mielenkiinnon kohde. Sen jälkeen mielenkiinto on sekä herännyt että erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut valtavasti. Riittääkö tämä? En ole varma, ehkä tarvitaan paljon enemmän, mutta pitäisi silti mielestäni sanoa myös se, että kovasti tehdään työtä ympäri maailmaa nimenomaan ympäristökysymysten ratkaisemiseksi, mukaan lukien mm. elämän monimuotoisuus, johon Vilkka viittaa.

Toki paljon paukkuja pannaan moneen muuhun, jo aiemmin mielenkiinnon kohteena olleeseen asiaan. Lääketiede, talous, yhteiskunnan sosiaalinen kehittäminen, köyhyyden poistaminen… paljon on asioita, joista ei kai liene syytäkään luopua edes tämän hetken ympäristöongelmien keskellä. Vai pitäisikö?

Toinen johon kiinnitin huomiota olivat eräät sanat, jotka herättivät minussa ärtymystä. Jos olet lukenut blogejani, olet huomannut, että sanat, niiden käyttö aseena ja niiden merkitysten tavoitteellinen muuttaminen poliittisiin tarkoituksiin jne. ovat mielenkiintoni kohteena.

Vilkka käyttää sellaisia sanoja kuin antroposeeni, hyväksikäytön ideologia, elonkirjo, muunlajiset, kiertotalous, kestävä kehitys. Käytetyt sanat viittaavat kirjoittajan taustaan ja siihen, että hän on, kuten niin moni meistä, osa jotain viiteryhmää, ja sanasto tulee tuolta vertaisryhmältä.

Leena Vilkan viiteryhmä selviää hyvin netistä. Ympäristöfilosofian dosentti, kirjoittanut mm. kirjan Mustavihreä ideologia, ehdottanut että sanan susi voisi korvata sanalla metsän koira, ekologisen anarkismin kannattaja.

 

Hän kirjoittaa kolumnissaan järkeviä asioita ja vetää yhteen hyvin sen mitä haluaa tuoda esille. Kuinka paljon hän menettää uskottavuuttaan olemalla ekoanarkisti ja identifioimalla itsensä – ainakin näin nopealla tutustumisella – ääriryhmiin? Jos halutaan vedota koko ihmispopulaatioon, ympäristönsuojeluasioille on aina hyödyksi, jos ne ovat osa valtavirtaa, mahdollisimman ”tavallisten”, mieluiten maltillisten tahojen esille tuomana.

maapallo.jpg