Eilisessä Helsingin Sanomissa tärkeä kirjailija Jari Tervo julkaisi kolumnin, jossa hän vertaili Koijärviliikettä ja Elokapinaa. Varmaan useimmat tämän blogin lukijoista tuntevat Tervon, mutta sanottakoon niille, jotka eivät hänestä tiedä, että hän on tärkeä, koska hänen kirjojansa luetaan paljon.

Kolumnissa kirjailija pohti kansalaistottelemattomuuden olemusta. En toista hänen ajatuksiaan, mutta suosittelen lukemaan jutun.

Tervon kolumnin viimeiset lauseet kiinnittivät huomioni. ”Onpa hyvä, että lakia ei vain noudateta. Kun sitä myös rikotaan, se palvelee elämää ja yhteiskuntaa paremmin.”

Yritin löytää noista virkkeistä jonkin itselleni sopivan opetuksen. En löytänyt. Todennäköisesti siksi, että ne jättivät monta kysymystä ja tulkinnan auki. Ja osittain nuo lauseet olivat minulle silkkaa hepreaa.

 

Analysoidaanpa hänen ajatuksiaan.

”Onpa hyvä, että lakia ei vain noudateta” tarkoittaa käsittääkseni sitä, että Tervon mielestä lakia pitää noudattaa ja olla noudattamatta, tähän viittaa sanan vain mukaan ottaminen lauseeseen. Milloin sitten pitää noudattaa ja milloin ei? Tämä jää avoimeksi.

Oletan, että Tervon mielessä on jonkinlainen äärisubjektiivinen käsitys asiasta: kukin saa itse päättää, milloin laki on OK ja milloin ihan persiistä. Tai sitten laajennettu subjektiivinen käsitys: asiasta päättää jokin viiteryhmä, ehkä jokin niistä kuplista, joissa nykyään kai kaikki leijumme; tai puoluetoimisto; tai sitten jokin trendsetter tai pahimmassa tapauksessa joukkopsykoosi, joka määrittelee sattumanvaraisesti mitä tapahtuu. Tai…

Oikeusperiaatteeseen tukeutuvassa valtiossa objektiivinen lähtökohta on, että lakia noudatetaan. Piste. Rangaistuksen tai muun seuraamuksen lisäksi moraalinen paheksunta kohtaa lainrikkojan. Kun tervot ja muut vastaavat ajattelijat päättävät, että lakia saa rikkoa, he asettuvat oikeusvaltion yläpuolelle. He saavat päättää, mitä lakeja on hyvä rikkoa, eivätkä arvosta sitä, että demokraattinen järjestelmä muuttaa tarvittaessa lakeja.

Entä jos syntyy jokin kreisi poliittinen liike, vaikkapa sellainen, joka katsoo asialliseksi ryöstää köyhiltä viimeisetkin rovot ja lahjoittaa ne myyrien suojeluun? Saavatko varastaa ja rikkoa lakia? Entä mamujen vihaajat, saavatko rikkoa lakia, joka kieltää tietynlaisen rotuun tai uskontoon perustuvan kohtelun, koska heidän päämääränsä on pitää Suomi suomalaisilla (mitä se sitten heille tarkoittaakaan)?

Tervot ja muut sanovat jyrkästi EI, eivät saa. Vain meidän oikeuttamamme lainrikkominen on sallittua.

Vai tulkitseeko joku muulla tavalla Tervon lauseen? En keksi itse parempaa.

Jälkimmäinen siteeraamani lause on niin hämärä, etten oikein löydä loogista selitystä sille. Ai että laki, kun sitä rikotaan ”palvelee elämää ja yhteiskuntaa paremmin”? Mitä?

No, yritetään. Ehkä tässä kirjailija ajaa takaa sitä, että laki osoittaa tarpeellisuutensa, kun joku protestoi sitä vastaan. Aika kaukaa haettu selitys tuo kyllä oli, myönnän sen.  

Tai ehkä oma ajatteluni vain on liian kaukana Tervon mietteistä.  Omasta mielestäni lakeja voidaan muuttaa, ja uskon demokratian voimaan. Yhteiskunta elää ja muuttuu ja lait sen mukana. Näin on ollut koko Suomen itsenäisyyden ajan, ja näin jatkuu toivottavasti tästä eteenkin päin, kadulla tai metsissä istujista huolimatta, eikä suinkaan aina istujien mielen mukaisesti, vaan kansan mielen mukaisesti, hyvin valmisteltuna ja toteutettuna – ainakin useimmiten.

Ideaali olisi yhteiskunta, jossa lakeja ei tarvittaisi vaan konsensus ja sivistynyt toiminta ohjaisivat päätöksiä. Näin ei tietenkään ole. Joko autoritaarinen väkivaltakoneisto ohjaa valtiota – tai sitten lait.

Lakien säätäminen palvelee yhteiskuntaa. Lakien rikkominen tähtää vain siihen, että aktiivisimman ja äänekkäimmän (eikä välttämättä monilukuisimman) ryhmän luoma (henkinen ja/tai fyysinen) väkivaltakoneisto johtaa meitä.

Mutta tämä on minun mielipiteeni. Tervolla on omansa. Menköön hän siis kadulle istumaan, minä taas äänestän vaaleissa ja toimin muutenkin edistääkseni yhteiskuntaa rauhanomaisin keinoin. Ja kirjoitan tärkeiden kirjailijoiden ajatuksista omat mielipiteeni.