sunnuntai, 10. maaliskuu 2024

WÄLLÄRI JA MUUT LÄLLÄRIT

purjelaiva.jpg

--- Koska Vuodatus ei toimi enää kunnolla, siirryn vähitellen toiseen blogialustaan (mm. tilastot lakkasivat toimimasta pitkän täydellisen toimimattomuuden jälkeen. Jos pidät blogistani, pane tämä osoite muistiisi: https://totuudenetsiminen.blogspot.com/. Käy jo nyt lukemassa alla oleva uusin blogini siellä! ---

Suomen ammattiyhdistysliikkeen eräs ylväitä neroja oli Niilo Wälläri. Hän oli kunnon vasemmistososialisti, joka johti 1950-60 -luvulla Merimiesunionia. Vasemmistolaista oppiansa hän oli saanut jo Amerikassa nuorena miehenä yli sata vuotta sitten. Suomessa hänen ansioihinsa lukeutuivat ennen sotaa mm. kuuluminen Suomen työväen vasemmistoryhmään ja Suomen sosialististen työväenyhdistysten keskuskomiteaan.

Aatteen mies siis. Mutta vanhoilla päivillään hän saavutti todellisen maineensa. Hän tuhosi Suomen hyvinvoivan kauppalaivaston.

Wälläri johti Merimies-unionia, joka hänen soihtunsa valossa vaati niin paljon etuja, että lopputuloksena laivat liputettiin muihin maihin ja merimiehet jäivät työttömäksi – eikä Suomella ollut enää kauppalaivastoa. Kuuluisia olivat hänen lukuisat jäänmurtajalakkonsa, jotka katkaisivat erityisen tehokkaasti Suomen vientikaupan talviaikaan.

Tyypillistä äärivasemmistolaisten lakkokeisarien puuhastelua. Samalla tavalla ay-liike osallistui määrätietoisesti Suomen vaatetus-, jalkine- ja laukkuteollisuuden raunioittamiseen ylimitoitettuine palkkavaatimuksineen.

Mutta päämäärään päästiin: Suomessa oli vähemmän rikkaita ihmisiä. Sääli että koko kansakunta toilailuiden vuoksi köyhtyi samalla.

Nyt ollaan sitten samankaltaisessa tilanteessa. Useat SAK-laiset järjestöt eivät suvaitse sitä, että kansamme äänesti heidän mielestään vääränlaisen eduskunnan, jonka myötä saimme – kauheaa! – äänestystulokseen perustuvan ei-vasemmistolaisen hallituksen.

Tällä kertaa ammattiyhdistysliike on erityisterhakassa kunnossa. Vaatimuksena eivät ole paremmat palkat tai edut, vaan demokraattisesti valitun eduskunnan ja hallituksen toimien estäminen hallitusohjelman mukaisesti.

Kannattaa muistaa, että vaikka toisin väitetään, ammattiyhdistysliike ei suinkaan edusta demokratiaa. Ammattijärjestöt ovat erinäisten ryhmien edunvalvojia, joilla ei ole minkäänlaista pyrkimystä edistää koko kansamme etuja.

Tämä itsestäänselvyys yritetään tietenkin piilottaa sanankäänteisiin ja kauhisteluun. Ei asia siitä miksikään muutu. Maa on täynnä lobbaus- ja edunvalvontajärjestöjä, jotka toimivat samaan tapaan kuin ammattiyhdistykset.

Mutta vain ammattiyhdistysliikkeelle on annettu lakko-oikeus!

Saapa nähdä mihin päädytään. Hintalappua tälle pölvästille, yhteistä hyvää ajattelemattomalle toiminnalle on jo laskettu. Kahden viikon lakko maksaa satoja miljoonia. Sen maksamme me kaikki.

Palataan tähän asiaan, jahka nähdään miten tilanne kehittyy.

 

torstai, 7. maaliskuu 2024

SIVISTYSIHMISESTÄ HYEENAAN

 

Päivitys 7.3.

Koska Vuodatus lakkasi kokonaan toimimasta, alla oleva 20.2. kirjoittamani on entistä tärkeämpi. Jos olet kiinnostunut lukemaan blogiani, pane siis toinen osoite muistiin.

20.2.

Koska Vuodatuksen viimeisten blogien lista ei tunnu päivittyvän, julkaisen blogini toisessa paikassa eli Blogspotissa (jonne mahdollisesti siirryn kokonaan, mikäli Vuodatus jatkaa ylläpito-ongelmiaan).

Toivottavasti jaksat klikata itsesi tänne lukemaan blogini SIVISTYSIHMISISTÄ HYEENOIHIN

https://totuudenetsiminen.blogspot.com/2024/02/sivistysihmisista-hyeenoihin.html

Ja blogin osoite on siis

https://totuudenetsiminen.blogspot.com/

 

tiistai, 13. helmikuu 2024

YLEN MÄÄRIN PUOLUEELLINEN

 

yle.jpg

 

Suomen joukkoviestimet ovat aina hampaissani. Eikä syyttä. Ne pitävät roolinaan olla "vallan vahtikoiria", mutta samalla ne haluavat olla vallankäyttäjiä. Melkoinen ristiriita, joka voitaisiin poistaa, jos näillä itsensä tuomarin pallille nostaville viestintälaitoksille olisi vastavoiman vastavoima - vahtikoirien kettinki, joka pitää räksyttävän rakin kiinni.

Kannatan sananvapautta, joten en haluakettinkiä, eli sananvapauden rajoittamista.

Mutta - rajoituksia tai ei  - on ainakin yksi instanssi, jonka toivoisin noudattavan tasapuolisuutta raportoidessaan yhteiskunnallisista ilmiöistä. Yle on koko eduskunnan hallitsema koko kansakunnan äänitorvi. Se ei saisi olla puolueellinen ja pelata esimerkiksi presidenttipeliä.

En ehdota Ylen toimien rajoittamista, mutta sen hallintoelimet voisivat luoda Ylelle linjan, joka vastaisi paremmin Suomen kansalaisten kokonaisuutta eikä vain Yleen palkattujen toimittajien omia, useimmiten kallellaan tiettyyn suuntaan olevia näkemyksiä. Enemmän objektiivista tietoa, vähemmän yhdensuuntaista polilittista demagogiaa.

Tällä kertaa "tietty suunta" on yhtä kuin "Pekka Haavisto presidentiksi".

Yle julkaisi kuin sattumalta eilen, eli sopivasti juuri ennen sunnuntain vaalipäivää jutun otsikolla "Avoimesti homoseksuaalisia valtionjohtajia on jo monessa maassa – katso lista".

Artikkeli tuli vähän sen jälkeen, kun Haaviston kannattajat mölisivät, kuinka väärin oli, että yksittäinen Ylen toimittaja oli nostanut kissan pöydälle, eli kertonut Suomessa olevan paljon äänestäjiä, jotka eivät äänestä Haavistoa hänen homopuolisonsa vuoksi.

Yhdyin itse sananvapauden puolustajien ajatukseen: totta kai asiasta saa puhua, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, hyväksyykö toimittaja tai kukaan muukaan homojen avioliiton. Kyse oli suuren ryhmän äänestyskäyttäytymisen analysoinnista.

Ylen eilinen artikkeli oli kuitenkin toista maata. Siinä ei analysoitu presidentinvaaleihimme liittyvää yleistä ja laajaa ilmiötä. Ei ole tullut gallupeissa tai muualla esille, että suuri osa kansasta äänestäisi Haavistoa siksi, että monissa maissa on homo valtionjohtaja. Miksi siis juttu julkaistiin?

Yle julkaisi jutun antaakseen tukea ajatukselle, että homous on OK valtion johdossa. Ja siitä on tietenkin suora polku siihen, että Yle tuki artikkelillaan toista, homoseksuaalia, presidenttiehdokasta - ilmeisen pelästyneenä siitä, että niin monet pitivät sitä vahvana esteenä äänestää Haavistoa.

Ja tämä on väärin, nimenomaan meidän kaikkien yhteiseltä Yleltä.

--

Ettei lukijalle jää epäselvyyttä, voin kertoa, että minulle sopii vallan hyvin homo presidentti ja samaa sukupuolta oleva puoliso. Kommenttini koskee vain Ylen toimintaa. Haluan olla vahtikoiran vahtikoira.

Lukija saattaa epäillä, että en ole oikeassa. Kirjoitan siksi vielä erään lisäyksen.

Jos Yle haluaa pohtia, minkälaisia valtionjohtajia on eri maissa, ja verrata tuloksia Suomeen, oikein hyvä. Kannatan tällaisia kirjoituksia.

Mutta Yle julkaisee vain yhden tällaisen artikkelin, nimenomaan homo-aiheesta - käydäkseen omaa vaalikampanjaansa. Enemmän oikeastaan kiinnostaisi nähdä esimerkiksi artikkeli, jonka otsikko olisi "Korkeasti jopa tohtorin tasolle koulutettuja valtionjohtajia on monessa maassa - katso lista".

Tällaista juttua emme tule näkemään. Se johtaisi ajatukset toisen ehdokkaan, Alexander Stubbin, paremmuuteen.

tiistai, 30. tammikuu 2024

TYÖPAIKKAHAASTATTELU - STUBB JA HAAVISTO

linna.jpg

Tänä aamuna luin eräästä lehdestä analyysiä eilisistä vaaleista. ”Toisen kierroksen voittaja on se, joka kykenee antamaan paremman vaikutelman…” (kursivointi minun).

Totta. Fakta ei kansan päättäessä puhu vaan vaikutelmat – eli olettamukset. Suomeksi: järki ei ole peruste vaan tunne.

Yritän, niin paljon kuin on mahdollista, käyttää järkeäni ja miettiä tulevaa Suomen presidenttiä ikään kuin hän olisi työnhakija ja minä vastaisin hänen rekrytoinnistaan. Olen monta monituista kertaa valinnut työntekijöitä organisaatioihin, joten jonkinlainen tuntuma asiaan on minulle kehittynyt. Sekä itse prosessista että siitä, onko valinta ollut onnistunut.

Olen jonkin verran tutustunut myös tutkimuksiin siitä, miten työntekijöitä pitäisi haastatella ja analysoida.  Eräs huono tapa on kiinnittää liikaa huomiota 1) henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja 2) ”sopivuuteen”, eli kykyyn sopeutua siihen tiimiin joka organisaatiossa jo on.

----

Tältä pohjalta ponnistaen, tässä on vastauksia tärkeimpiin tehtävään liittyviin kysymyksiin, joita esittäisin värvätessäni presidenttiä 6-12 vuodeksi.

Koulutus

  • Pekka Haavisto (jatkossa PH) on ylioppilas, joka keskeytti yliopisto-opinnot vuoden jälkeen. Ei jatko-opintoja.
  • Alexander Stubb (AS) on kansainvälisen politiikan tohtori. Bachelor of Arts Yhdysvalloista, ranskan kielen diplomi Ranskasta, Master of Arts Belgian Bruggen College of Europessa, tohtorin tutkinto London School of Economicsissa, aiheena EU.

Tärkein työkokemus (muut kuin ulkopolitiikka ja kansainväliset asiat)

  • PH: toimittajana vihreissä lehdissä. Poliittisissa tehtävissä: kansanedustajana, valiokuntien jäsenenä, ympäristö- sekä kehitysministerinä, Vihreiden puheenjohtajana, kaupunginvaltuustossa. YK:n palveluksessa, mm. kaivosonnettomuuden selvittäjänä.
  • AS: Pääministeri ja valtiovarainministeri. Suomen Akatemia. Ei muita työtehtäviä EU-asioiden, kansainvälisten tehtävien tai ulkopolitiikan ulkopuolella.

Tärkein työkokemus (kansainväliset asiat ja ulkopolitiikka)

  • PH: YK:n palveluksessa sekä EU:n ja ulkoministerin erityisedustajana useissa itäistä Afrikkaa koskevissa kriiseissä. Ulkoministerinä neljä vuotta 2019-2023.
  • AS: Tutkijana ulkoministeriössä ja Suomen EU-edustustossa. EU-komission puheenjohtajan neuvonantajana. Erityisasiantuntijana Suomen EU-edustustossa. Vieraileva professori College of Europessa,  ulkomaankauppaministerinä sekä ulkoministerinä kuusi vuotta 2008-2014. Firenzessä yliopistollisen instituutin professorina ja laitoksen johtajana. Europarlamentaarikko.

Nykyinen työpaikka

  • PH: Eduskunta, rivikansanedustaja.
  • AS: Yliopiston professori.

Julkaisutoiminta

  • PH: interrail-oppaita. Kaksi omaelämänkerrallista kirjaa. Artikkeleita, erityisesti Vihreiden lehdissä.
  • AS: lukuisia tieteellisiä julkaisuja, artikkeleita mm. Financial Timesissa. Kokoelmateoksia ja omaelämäkerrallisia kirjoja.

Kielitaito

  • PH: kohtuullinen englannin ja ruotsin kielen taito.
  • AS: erinomainen suomen, ruotsin, englannin, saksan ja ranskan taito. Kohtuullinen italian taito.

Puoliso (presidentin tehtävässä puolisolla on tärkeä rooli presidentin rinnalla)

  • PH: ecuadorilainen parturi, ei korkeampaa koulutusta. Erinomainen espanjan kielen taito.
  • AS: englantilainen juristi. Erinomainen englannin kielen taito. Yliopisto-opintoja myös Belgiassa.

Suosittelijat, poliittinen tausta

  • PH: On tätä rekrytointia varten sanoutunut irti punavihreästä taustastaan ilmoittamalla olevansa ”ei punainen”. Suosittelijaryhmäksi ei käynyt pelkkä oma puolue. Moni sanoisi ”liberaali porvari” - mutta vihervasemmistotaustalla höystettynä.
  • AS: Vakaasti kokoomuslainen, suosittelijana Kansallinen Kokoomus. "Liberaali porvari"

Verkostoituminen ulkomailla

  • PH: Ulkoministeriaikanaan verkostoitunut paljon.
  • AS: Verkostoitunut erittäin laajasti niin opinnoissaan, Euroopan Parlamentissa kuin EU-edustustossa ja ulkoministeriössä. Lisäksi pitkällinen ulko- ynnä pääministerikokemus kansainvälisine suhteineen.

Ikä (tästä ei normaalirekrytoinnissa saisi puhua, mutta tässä kyllä, koska siihen kiinnitetään kuitenkin huomiota). Oletusarvona on, että presidentti on työssään kaksitoista vuotta.

  • PH: Tänä vuonna 66 vuotta, eli eläkeikäinen. 12 vuoden kuluttua 77-vuotias, eli samanikäinen kuin Donald Trump nyt, ja pari vuotta nuorempi kuin Urho Kekkonen joutuessaan seniiliytensä vuoksi syrjään.
  • AS: tänä vuonna 56-vuotias. 12 vuoden kuluttua 68-vuotias, eli kaksi vuotta vanhempi kuin PH nyt.

Asepalvelus, sotilasarvo

  • PH: siviilipalvelusmies
  • AS: korpraali

---

Näiden asioiden lisäksi on kiinnitettävä tietenkin rekrytoinnissa huomiota myös moniin yksityiskohtiin. Näkemyksellisyys on tässä tärkeä tutkittava asia. Erityisesti sen osalta kiinnittää huomiota PH:n idealistinen, vasemmistolaiseen ”rauhanaatteeseen” tukeutuva ajatus jo vuosikymmeniä sitten, että Suomen puolustuskyky pitäisi ajaa alas. Tiedot PH:n lain rikkomisesta kiinnostavat luonnollisesti rekrytoijaa, samoin kuin ristiriitaiset tiedot hänen kyvyistään esimiehenä. AS:lla ei vastaavia negatiivisia seikkoja löydy, sen sijaan erityisesti pääministerikausi ei ollut kaikkia poliittisesti tyydyttävä. AS:ia on pidetty "lapsellisena", mutta hän lienee aikuistunut.

En pääse rekrytoimaan, mutta tällaisen analyysin pohjalta lähden äänestämään Suomelle presidenttiä. Mietin toki ”arvojakin”, joita erityisesti vasemmisto haluaa pitää esillä tärkeimpänä kriteerinä. Kuten edellisessä blogissani sanoin, minulle tämä ei ole niin tärkeää – niin minun kuin Suomen kansan arvot tulevat toivottavasti jostain muualta kuin kulloiseltakin presidentiltä.

perjantai, 19. tammikuu 2024

PRESSAVAALIT - VIIMEINEN ANALYYSI

linna.jpg

Tiedotusvälineet lakkasivat tiedottamasta kaikkia kiinnostavasta asiasta: miten presidenttiehdokkaiden kannatus kehittyy. Gallupit kätkettiin itsesensuurin verhon taakse, toisin kuin aiemmin tähän aikaan vuodesta. Yleensä niin halukkaaksi itsensä vaikuttajaksi mieltävä media vaikenee. [edit: Maaseudun Tulevaisuus on julkaissut galllupin tänään]

Siihen on varmaan syynsä. Ja kuten aina hiljaisuuden vallitessa, erilaiset salaliittoteoriat kiertelevät sosiaalista mediaa: onko gallupeja sittenkin tehty, mutta ne osoittavat toimituksen mielestä väärän ehdokkaan kannatuksen kasvun? Ja niin edelleen.

Itse olen ennustanut vaalin tuloksen elokuussa. En näe aihetta muuttaa ennustettani.

--

Blogistianne eivät kiinnosta kuin totuus ja todellisuus, eivät gallupit, joiden tilastollinen harha voi olla suurempi kuin väitetään, ja vielä vähemmän salaliittoteoriat.

Sisäinen matemaatikkoni lausuu: ”Todennäköisyyslaskenta voi todistaa (jollain todennäköisyydellä), kuinka suuri todennäköisyys on, että gallupien lupaama varmuus on pienempi kuin luvattu, eli mikä on delta”.  

Ja kreikkalainen kirjain deltahan tarkoittaa tässä muutosta. Gamma olisi muutoksen muutos…

--

Gallupien sijasta minua ovat erityisesti kiinnostaneet hyvin paljastavat ehdokkaiden yksittäistenttaukset YLE:n ohjelmissa. Miten ne menivät?

Oleellista itselleni on ollut sen selvittäminen, kuinka valmentautunut, kokenut ja sopiva ehdokas olisi nimenomaan tasavallan presidentiksi – ei mihinkään muuhun tehtävään. Kuin viisaasti hoidetussa työpaikkahaastattelussa.

Ehdottomasti tärkeintä ovat tietenkin kyvyt ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoitamiseen, presidentin ensisijainen tehtävä.

Jätän todella pienelle huomiolle arvojohtajuuden, sillä arvoja imemme muualtakin, ja johtajuus tuollaisissa asioissa on enemmän tunnepuolen kysymys. Emme tarvitsee "hyvää tsaaria".

Puolustusvoimien ylipäällikkyys saattaa sodan hetkellä olla hieman tärkeämpi, mutta luotan tässä asiassa enemmän puolustusvoimiin – kuten varmasti presidenttiehdokkaatkin.  Sodan hierarkiassa presidentti voi kuitenkin yllättäen olla todella tärkeiden päätösten vastuuhenkilö.

Menneiden Venäjä-mielipiteiden kaivelu ei paljasta paljon kyvystä hoitaa ulkosuhteita. Jokainen elää ajassa ja yrittää rakentaa tulevaisuutta paremmaksi. Ei ollut ihme, että eurooppalaiset päättäjät yrittivät vetää Venäjää mukaan taloudellisen keskinäisriippuvuuden tukemaan sosiaaliliberaaliin demokratiaan. Kaikki päättäjät uskoivat vakaasti oman tiemme paremmuuteen ja sen voittoon - ja Venäjän haluun olla samalla tiellä.

Kyky hoitaa erinomaisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa vaatii ennen kaikkea

  • maailmanpolitiikan sekä YK:n, EU:n ja Naton toiminnan syvällistä tuntemusta ja ymmärtämistä;
  • kokemusta Suomen ulkopolitiikan hoidosta;
  • valmista kansainvälistä ja kotimaista verkostoa;
  • hyvää (eikä pelkästään riittävää) kielitaitoa;
  • kykyä toimia jämäkästi ja kansainvälisen koodiston mukaisesti ulkovaltojen edustajien kanssa sekä kansainvälisissä järjestöissä.

Vähiten tärkeää presidentille on monien katuhaastattelujen penäämä, täysin valistumaton näkemys: presidentin pitäisi muka pystyä vaikuttamaan asioihin, joihin hänellä ei ole mitään toimivaltaa, kuten talouspolitiikkaan.

Kiteytän omat ajatukseni näin:

  • Hyvällä ehdokkaalla pitää olla syvällistä, historiasta ja nykyhetkestä ammentavaa, omalla toimialueellaan relevanttia tietoa ja kokemusta sekä näihin perustuvaa maamme etuja palvelevaa näkemystä ja toimintakykyä. Toimintakykyä varten hänellä on oltava myös laajat suhteet niin kansainvälisesti kuin Suomessa.  Lisäksi hänen pitää henkilönä olla mahdollisimman paineensieto- ja päätöksentekokykyinen.

Tältä pohjalta mielipiteeni on, että parhaat kandidaatit ovat äänestäjien suosikit: Pekka Haavisto ja Alexander Stubb.

Kumpikaan ei – tietenkään – ole täydellinen paikanhakija. Luettelemillani kriteereillä je jättivät kuitenkin taakseen muutamat muut varsin kyvykkäät ja älykkäät kandidaatit.

Varsin kokenut ja osaava Olli Rehn, jolta odotin paljon, sotkeutui Ylen tentissä harkitsemattomasti puoluepolitikointiin. Jutta Urpilainen oli myös pettymys eikä pystynyt vakuuttamaan. Häneltä puuttui jollain tapaa sisäinen koheesio ja jonkinlainen valtiomiesmäinen ote – ehkä hän oli vain vasemmalla kädellä mukana.

Vaikka jättäisin ottamatta huomioon omat, maltillisia keskitien puolueita suosivat näkemykseni, muut ehdokkaat putoavat omalta suosikkilistaltani pois, jokainen hieman eri syystä.

Elokuinen ennustukseni on ennallaan: kakkoskierroksella vastakkain ovat Haavisto ja Stubb. Stubb voittaa monestakin syystä, mutta oikeisto-vasemmisto -keskustelu pulpahtaa ratkaisemaan asiaa.

Samoin vaikuttavat ehkä turhankin paljon hieman toissijaiset seikat, kuten Stubbin HIFK-pipo ja Haaviston puoliso, joka ei varsin monien mielestä ole edustuskelpoinen.

Onnea matkaan, Suomi! Sitä tarvitaan nyt kaikilla yhteiskunnan tasoilla.